Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Hän muisti, että täytyi lähettää hakemaan seppää korjaamaan karhia ja muita työkaluja, joita keväällä tarvittaisiin... Ei mikään auttanut, hänen täytyi itse matkustaa kertomaan voudille tästä uutisesta!
"Olette saanut praeceteris, sanoitte, ukkoseni! Niin niin niin!... Mitäs sanoisitte siihen, jos pyytäisin suutarin korjaamaan saappaitanne hiukkasen tänä iltana?" Sehän oli yhtä paljon kuin pyyntö jäädä sinne, yöksi! olihan houkuttelevaa jättää lähtönsä seuraavaksi päiväksi... "Kiitoksia, herra kapteeni, enpä voi kieltää että tuo olisi hyvin käytännöllistä."
Nyt vielä oli olemassa takauksia, joista muutamien ainakin saattoi edellyttää tulevan hänen maksettavaksensa. Maatessaan sairasvuoteella odotti hän ryöstömiestä joka päivä, sillä hänestä näytti niin luonnolliselta, että nyt juuri niiden olisi aika tulla, kun hän on sairaana, kuolemankielissä, eikä kykene asioitansa korjaamaan.
Näin onnellisesti oli Kaarlo taas pelastanut majurin ja itsensä noilta raatelioilta. Mutta tutkittuaan majurin haavaa, huomasi hän surukseen sen olevan pahan, sillä luoti oli reväissyt syvältä hänen rintaansa. Ja kun sotilaat palasivat sekä rupesivat kaatuneita korjaamaan, niin vaivalla saatiin tämä sairashuoneesen heikkoutensa tähden. On saman päivän ilta, jona viimmeksi mainittu tappelu oli.
Se kiusasi Jussia. Mutta Antti sattuikin korjaamaan asian, väittäen nyt: »Vaikka apunahan se eukko kumminkin olisi.» »Olisihan se apuna siinä, mutta on sitä eukostakin riesaa, kun sattuu oikein äkäluontoisen saamaan», vastusteli Jussi, vaikka kyllä varovasti.
"Sano suutarille, Jörgen, että hänen tulee korjata tämän herran saappaita, kohta kun on lyönyt korot niihin, joita minä huomenna käytän tientarkastuksella." Vai niin hän lähtee siis ehkä aikaisin huomenaamulla, se täytyy siis toimittaa jo tänä iltana. Nyt kun tyttäret rupesivat korjaamaan pöydästä, oli paras käyttää tilaisuutta hyväksensä. Kapteeni käveli edestakaisin lattialla.
Täytyi olla hiljaa ... hiljaa... Ja pitää silmät kiinni. Holpainen valvoi, hengityksestä hän sen kuuli. Ja pikku Anni nukkui niin hyvästi tänä yönä, jokohan lapsi rukka rupesi paranemaan? Ville potki, lieneekö saanut peitteen pois päältään, siellä kun makasi kylmällä lattialla. Ei hän päässyt korjaamaan, Holpainen katsoi häneen, sen hän tunsi luissaan, vaikkei jaksanut enää silmiään raoittaa.
Onneksi ei äiti kysellyt enempää, vaan kääntyi toiseen asiaan. Käy nyt, neuvoi hän, kutsumassa isääsi kahville, se meni riihelle olkia korjaamaan. »Isää riiheltä», ajatteli Aliina säpsähtäen ja lähti koneen tapaisesti liikkeelle. Pölyisestä riihestä kuului kolketta ja puhelua. Isänsä tapasi hän ruumenhuoneesta voitelemassa siivuukonetta.
Mutta odotettu kuolema ei kuitenkaan tullut häntä omakseen korjaamaan, hänen täytyi vielä jäädä maailmaan ja toimittaa töitään niinkuin ennenkin. Ensimmäisen surun katkeruus oli nyt muuttunut hiljaiseksi vakavuudeksi, toivottomuus tyyneydeksi, mutta iloa ei hän elämästä enää odottanut.
Nyt syksypuoleen oli kuitenkin osa niistä saaristolaisista, jotka olivat Länsipohjaan paenneet, taas uskaltaneet palata kotejaan katsomaan ja kenties korjaamaan talteen maahan kaivamiansa arvokkaimpia esineitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät