Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Vieras nousi tervehtimään. Hän oli kookas, pullea mies, silmät pienet ja hyväntahtoisen näköiset. Olkaa hyvä ja istukaa! Pirkko hoi! huusi vouti sitten unohtaen juhlallisuutensa. Sisään tuli keski-ikäinen, pulska nainen, vyötäisillään avainnippu, jota hän emännän vallalla oli kantanut jo voudin vaimon eläessä. Tuo olutta, Pirkko! Pyydän saada juoda terveydeksenne!
Mies oli kookas, mutta ne varokeinot, joita hän oli pitänyt suojellakseen itseänsä pakkaista vastaan, vaikuttivat että ainoastaan pieni osa hänen vartalostaan oli näkyvissä.
Hän oli kookas nuori mies, puettuna viime kuosin mukaan, kasvot kauniit, kalpeat ja tuo elämään kyllästyneen väsymys kuvattuna silmäin ympäri, jota nykyajan nuoret herrat pitävät suurimman hienouden merkkinä. "Eläköön tämä päivä, pojat!" Yleinen riemu. Sairas lapsi kumarsihen ulos akkunasta. "Mamma, minä tahdon myöskin lipun, niin tuo hieno herra antaa minulle makeisia ja apelsiineja."
Jalosukuisen ylimyksen vieressä, joka oli asettunut johonkin Italian rikkaaseen kaupunkiin vanhan senaattorisuvun palatsiin ja omistanut italialaisten hienommat, ylellisemmät tavat, tai Mediolanumista tai Ticinumista olevan herttuan tai kreivin rinnalla, jolla oli runsaasti kullatun panssarin päällä purppurasilkkinen miekankannin, seisoi raaka, kookas goottilainen talonpoika, jonka kotipaikka oli synkissä tammimetsissä Marguksen luona Moesiassa, tai joka kuohuvan Oenuksen läheisissä männiköissä oli pakottanut suden luovuttamaan pörhöisen turkkinsa ja heittänyt sen karhumaisille hartioilleen ja jonka raaka vanhanaikainen kieli kaikui vieraalta puoleksi roomalaistuneen naapurin korvassa.
Näytti jo olevan syntymässä yksi noita käsirysyjä, jotka olivat ennen ja muutamin paikoin ovat vieläkin miltei jokapäiväisenä huvituksena Pohjanmaan kaupungeissa kun portaille ilmaantunut vanhan Larssonin kookas hahmo teki metelistä pikaisen lopun. Kuka uskaltaa pitää pahaa ääntä minun kartanollani? huusi hän mahtavalla äänellä. Pois kanget!
Hänen kookas, mahtava olentonsa pysähtyi ovessa ja hän korjasi kaulanauhaansa: "Olenko sen näköinen, Peter, että voin esiintyä rouvasi nähtäväksi?" Hän pyyhkäsi kädellään mustaa, kiharaa tukkaansa. "Tietysti, tietysti, kylliksi kaunis... Penteleen pulskea mies! Astukaa sisään, herrani!" "Kapteeni Rönnov ja luutnantti Mein,
Tuoss' seisovi vanha sorja, uros katseellaan, sävyltään, lumipäinen, kookas, norja sen moinen hän on näöltään. Mut miksipä ukko nyt pauhaa? Miks polkevi jalkaa nyt? Eletäänpähän keskellä rauhaa, mikä vimman on synnyttänyt?
Toinen heistä oli kookas ja harteva, hiuksensa olivat vaaleat ja suorukkeiset, nenänsä lyhyt ja tylppä, ja se oli Knuuti Nordhoug, joka, nähdessään Kuuselan väen tulevan, hämmentyi puheissaan, kävi vähän oudolle mielelle, mutta jäi kumminkin paikalleen. Sæmund'in oli siitä ohimentävä. Hän kiinnitti häneen silmänsä, mutta eipä Knuutikaan omiaan maahan luonut, ehkä hänen katseensa oli epävakainen.
Hänen vartalonsa näytti luonnostaan olleen kookas, mutta kohtalot olivat vähitellen sitä vähentäneet. Hänen päänsä oli iso ja vahva ja varustettu tuuhealla ruskealla tukalla, mutta niska oli vino, ja näytti siltä kuin jäntereiden tue väkisin olisi pois riistetty. Selkä oli leveä, mutta toinen olkapää oli paljon matalampi toista, ja oikea jalka oli polven kohdalta käyristynyt.
Hän korkeana nousi pimento-nurkassaan, mies kookas, vaikka köyry jo varsi vanhuuttaan. Ja muuttunut oli ukko kuin uuteen muotohon, soturiryhti uljas häll' olennossa on. Hän ruotulaisna muutoin nyt asui vanhoillaan, sodista muinaisista vain arvet saaliinaan; mont' aikaa suojaksensa vain mieron rannan ties, Alavudelle viimein jäi Röikön torppaan mies.
Päivän Sana
Muut Etsivät