Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
Ei sekään häntä näkynyt ilahduttavan, vaikka selvään kuuli muutaman pyylevän piikatytön toiselle tuumivan: "vaan onpas siinä kerrassaan pulska poika!" "Onpa todellakin, mut se varmaankaan ei ole kaupunkilaisia, jos ei liene se Wahlmannin uusi konttoristi", sanoi toinen. Iisakki ei ollut niitä arvosteluita kuulevinansakaan, vaan jatkoi matkaansa.
Konttoristi kumarsi useita kertoja. Neidit niiasivat, vaivoin pidättäen nauruaan. Luutnantti kumarsi hiukan, rypistäen otsaansa erityisellä ylevällä tavalla, johon yhtyi ivallinen hymy.
Konttoristi oli vielä aluhousuissa ja ilokseen huomasi Gabriel, ettei haava jos sitä paljon olikaan tehnyt mitään estettä liikkumiselle. Konttoristi oli ensin hyvin ylpeä, huusi ja uhkasi oikeudenkäyntiä, niin että Gabrielin oli hyvin vaikea olla lentämättä hänen niskaansa, ja hän jo läksi paiskaten oven jälkeensä ja aikoen siis elää ainoastaan oikeuden päivään asti.
Mutta teillä näkyy olevan muutakin maksamista, ei ainoastaan tämän tilan hinta. Mitä muuta? tikaisi Mikko. Minulla ei ole pennin pyöreän velkaa Lättenperin pesälle muuta kuin tämän tilan kauppasumman jäännös, kuten jo äsken sanoin. Kyllä sitä on, sanoi konttoristi päättävästi.
Epäilemättä, epäilemättä, sanoi luutnantti hieman ällistyneenä tästä äkillisen suorasta puheesta. Mitä herra luutnantti oikeastaan aikoi sanoa? kysyi konttoristi tullen jälleen hajamieliseksi ja vilkaisten useasti taakseen. Aion tehdä muutamia kysymyksiä neiti Palmin suhteen, virkkoi edellämainittu. Tehän olette lapsuudenystävä hänen kanssaan? Jos hän on niin sanonut, on se totta, myönsi Albert.
Tämä tervehdys tapahtui niin, että konttoristi sitävarten melkein pysähtyi ja Gabrielin mielestä inhoittavan sulavalla, hitaalla kädenliikkeellä kohotti hattuansa jääden semmoiseen asentoon niin kauan kuin Ingrid kulki ohitse ja koko ajan seuraten häntä silmillään. Ja Ingrid vastasi hänen tervehdykseensä, ja vasta sitten huomasi Gabrielin portissa, ja punehtui.
Ei woitu kyllin ihmetellä eikä kummastella sitä luonnottomuutta, että semmoinen mies, mikä ei ollut kuin waan konttoristi, rohkeni niin korkealle kurkoitella ja nostaa silmänsä niin siwistyneen, warakkaan ja arwokkaan miehen tyttären puoleen.
Eikö emäntäkään tunne tätä paperia? sanoi konttoristi ja katsoi terävästi Aunon silmiin. En, Jumalan tähden, minä tunne tätä enkä minä ole tuota nimeäni kirjoittanut, sen sanon, vaikka kaula pölkylle vietäköön. Sen minäkin sanon, että minä en ole tuota paperia ennen nähnyt kuin tuossa. Sen sanon, vaikka puukkoja niskaan satakoon.
Taidetaan niitä pitääkin, kun kerran syönnytään ... ei ne yhteen yöhön jätäkään .. tämä yö menee, ja meneepä vielä toinenkin... Tuossa menee neuvoksen konttoristi ... myöhäänpä jouduit... Antakaa tietä... Pois tieltä talonpoika, päästä herra helvettiin... Suu kiinni, kollo!
Kyllä sen arwaa minkälainen hätä nyt asianomaisille tuli. Konttoristi hyppäsi rakastettunsa luo, nosti hänet lattialta ylös, kantoi saliin ja laski siellä olewalle sohwalle. Siinä waloi hän tytön päähän mitä wirwoittawaa waan suinkin käsiinsä sai. Tehtailija kiireesti haetti lääkäriä. Elsa tointui wiimein.
Päivän Sana
Muut Etsivät