United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
TITUS. Suur' majesteetti, heikko polvi maassa Rukoilen puserretuin kyynelin, Ett' tämä poikieni konnantyö, Niin, konnantyö, jos näytetään se toteen, SATURNINUS. Vai vielä toteen? Ilmeistähän on se. Ken löysi kirjeen? Sinä, Tamora? TAMORA. Andronicus sen itse otti maasta.
Ken minusta niin halpaa luulee, tietköön, Ett' tästä kullasta ma valan juonen, Jost', ovelasti muokaten, voi siitä Mit' uhka-uhallisin konnantyö. Tuoss' uinu, kulta! TAMORA. Oi, rakas Aaron, miks on katsees synkkä, Kun kaikkialla riemu vallitsee? Joka pensahassa visertelee linnut, Käy päivänlekkoon käärme kiemuraan, Vihanta lehvä tuulelmassa värjyy Ja varjollansa kedon kirjailee.
Tuo itse latva, huippu, kruunu on, Niin, kruunun kruunu murhan kilvessä; Se kurjin konnantyö on, hurjin raakuus, Verisin ilkiteko, millä koskaan Sokea, kaihisilmäinen on vimma Hellästä säälist' itkun irti saanut.
Sa tuulen hartioille nostat mun Ja tähtiloistoon kiitämähän käsket, Vaan tempaat taasen ratsun altani Ja alhoon synkkään pudota mun sallit; Sa lupaat päivän, mutta saapuu yö, Ja hyveen vallan voittaa konnantyö! Kas tässä, kuole, Baalin kiroama! MIKA JEMLANPOIKA. Kavala käärme, puritko jo mua! Pois, joutuin pois! Tuo vuori vuotaa verta Kun kylkeen iskin vuoren velhoa. Vaan ei!