Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Selmalla ei ollut aavistusta, kenestä oli kysymys. Hän on erinomainen nainen, vaatimaton ja nöyrä koko olennossaan ja käy aina niin kovin yksinkertaisesti puettuna. Hän ei milloinkaan tahdo vetää huomiota puoleensa ja kumminkin hän on niin etevä, oikea nero Eikö tämä ollut oikeastaan aiottu hänelle, joka istui siinä kunniapaikassa täydessä komeudessaan? Selma vilkaisi ympärilleen. Tosiaankin!
Honkien latvoissa humiseva tuuli ja alhaalta kuuluva kosken kohina tuntuvat kuni ivaten ikään huomauttavan ihmistä siitä, samalla kuin ne veisaavat yksitoikkoista unhon virttä menneille ajoille ja muinaisuuden mureneville muistoille. Vielä viime vuosisadan alussa loistivat Tuulivaaran tornilla vahvistettu varustus ja talo täydessä komeudessaan etäälle ympäri harvaan asutun, yksinäisen seudun.
Niin seisoi hän siinä täydessä komeudessaan ja tahtoi nähdä, miltä hän oikein näytti. No, kaikki oli kuin olla piti, ja hän saattaisi kyllä matkustaa, vaikkapa itse Berliniinkin. Ukko Swartin seisoessa siinä ällistyksestä varsin puhumattomaksi käyneenä, tulivat lukkari, herra Suhr, ja ukko Witt sisään ovesta.
Ettehän toki hennoisi jättää häntä tänne yksinäisessä komeudessaan kuihtumaan?" "En minä ole niin pahansuopa vanhoille ystävilleni, Duhele-clan'ille", sanoi hanskuri, "että tahtoisin tällä vaaran hetkellä ryöstää heiltä uljasta, nuorta päällikköä päällikköä, joka nyt pian tulevassa taistelussa on heidän etupäässään saava niin suuren sankarinmaineen".
"Se on hän itse, naapuri", kuiskasi Witt. "Niin, kyllä se on hän", vakuutti puolestaan Swart. Siinä seisoivat he nyt rinnakkain keskellä katua katsellen kuningasta. Hän oli täydessä komeudessaan: sinisessä hännystakissa punasella kauluksella ja kultakoristeilla edessä ja takaa sekä keltaisissa polussaappaissa.
Koettelin saada puhetta aikaan ihmisten kanssa, mutta aluksi kiinnitti kaikkien huomion meri, joka juuri nyt alkoi näyttäytyä koko hirvittävässä komeudessaan. Hyvänä perheenisänä läksin siis paikalleni, s.o. vaimoni ja lasteni luo. Ja se olikin tarpeen, sillä kannella voi jo nähdä varsin nurkuvan näköisiä ihmisiä lieveätä sanaa käyttääkseni.
Yksin tälle Mainiemellekin, joka muinoin oli niin onneton ja poljettu kaikessa komeudessaan, näytti iloisempi aika koittavan uskollisen ja ihmisrakkaan palvelijan sitä hoitaessa. Ja kuitenkin on olemassa jotakin, joka sinua surettaa? sanoi kreivitär hellästi. Eikö sinulla ole rohkeutta kieltäytyä ulkonaisesta kunniasta sydämen hiljaisempien riemujen vuoksi? Rohkeutta! toisti kreivi synkästi.
Mutta sieväpä hän olikin! Hän oli voidellut tukkansa talilla ja mustannut partansa saapasmusteella. Hänen kätensä olivat lanteilla, ja ruusu oli hänellä hampaiden välissä. Niin hän seisoi siinä täydessä komeudessaan ja halusi nähdä, miltä hän oikein näytti. No, kaikki oli niinkuin olla piti. Hän kyllä saattaisi matkustaa, vaikkapa itse Berliniin.
Päivä kului tarpeellisten tointen toimittamisessa, jotka huomispäivän lähtöjuhla ja nuoren kreivin läheinen matka aikaansaivat. Seuraavana iltana välkkyivät kreivillisen linnan salit loistavassa komeudessaan. Pääkaupungin ylhäiset liikkuivat niissä edes takaisin. Adelbert oli keskellä heitä.
"Ei", virkkoi Alboin, "kuninkaallinen sankari on haudattava kuninkaallisessa komeudessaan." "Tuolla ylhäällä kalliolla, Alboin", sanoi Adalgot surullisena, "on häntä jo kauan odottanut morsian ja hänen itsensä valitsema hauta." "Viekää hänet sinne. Minä suon vapaan pääsyn jalolle ruumiille ja jaloille kantajille. "Ratsumiehet, seuratkaa minua takaisin taisteluun." KOLMASKYMMENESYHDEKS
Päivän Sana
Muut Etsivät