Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Kun pojat pistivät sauvansa koloon, kuului sisästä kiukkuinen murina, ja Pekka huudahti: "Saukko! Pidä varasi nyt, Antti. Minä ajan sen ulos, jotta saat sen tapetuksi." Sitten Pekka tarttui kirveeseen ja raivasi pois jään ja mullan kolon takaa, missä saukko oli. Nyt hän pisti sauvansa sisään ja samassa saukko syöksyi ulos niin arvaamatta, ettei Antti ehtinytkään pistää sitä kuoliaaksi.
Jos hän saapi pienen kolon kalloonsa, niin hän on pysyvä paremmin alallaan loput tätä päivää". "Siitä mitä näen", sanoi seppä, "jo voin arvata, että hän semmoiset tuomiset sieltä mahtaakin saada.
Kerrotaan myöskin, että ne välistä pyytävät pieniä lintuja; en kuitenkaan ole itse sitä nähnyt. Tavallisesti elää aina kaksi yhdessä saman kiven alla ja kaivavat siellä kolon säännöllisillä kammareilla. Muutoin heittäiksen taranteli usein sen kasvoille, joka makaa selällään; ehkä sentähden, että valkoisen ihmisen kasvot näyttävät semmoiselle esineelle, jossa sillä on tapana ravintoansa hakea."
'Voi Sikri, jos et sinä enää palajakaan! valitti hän. 'Ole turvassa, ilman Jumalan tahtomatta ei kukaan voi minua vahingoittaa. Lähinnä Jumalan haltuun uskon sinut ja kaikki, mitä minulla on, tämän uskollisen palvelijani Kolon haltuun. Ja nyt, rakas vaimoni, jää hyvästi. Kreivi Sikri nousi komean ratsunsa selkään ja ratsasti, salatakseen kyyneleitään, kiiruusti pois.
Niist' yhden mursin, joku vuosi sitten, kun siihen hukkua ol' lapsi muudan; ja minkä kerron nyt, se uskottakoon. Jokaisen kolon suusta pisti esiin syntisten jalat ynnä sääret, pohkeet; muu kaikki piili reikään pistettynä. Paloivat kunkin jalkapohjat tuosta, nivelet nykki niin, ett' oisi varmaan katkennut siinä side, vitsasköysi.
Nyt maksoi valkean tekeminen, sillä sodassa olivat heiltä hävinneet ne palavat puukappaleet, joita jokaisella heimolla oli tapana muassansa kulettaa. He etsivät nyt sentähden sopivan kuivan puukappaleen, panivat sen maahan, leikkasivat terävällä kivellä kolon siihen sekä pistivät toisen teroitetun puupalasen koloon.
Hm! Olenpa teidän jokaisen huulilta kuullut yhtä ja toista tämänmoista. Mutta syvimmässä äänettömyydessä olen pistellyt kaikki tuonne hampaan kolon talteen. Nytpä mielisin hieman lievitellä tätä yhteiskassaa, mielisin, peeveli vie! antaa teille oikein aika plootuja otsaan, ja alas joka mies kuin tamppusäkki härkien saaliiksi! AAPO. Onko tämä totisesti Lauri, se siivo, äänetön Lauri? Kuka uskoisi?
Mutta jolla vähänkin oli silmiä, voi nähdä, että sovinto molemmin puolin oli ihan teeskennelty. Antin tähden ei Liisa suinkaan ollut kotiin tullut, vaan senvuoksi, että hän kotona arveli olevansa Jaakolle enemmin hyödyksi kuin muualla. Tekee kuitenkin yksi erällään putoava vesipisarakin kiveen kolon, ja äidin sydän ei löydä vertaansa uskossa, rakkaudessa ja toivossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät