United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
Terveeksi, hyvät herrat; Soitto soimaan! Tie auki! Tilaa! Varvastelkaa tytöt! Valkeita lisää, konnat! Pöydät kokoon! Sammuksiin tuli! Tääll' on liian lämmin. Tuo äkkipila tuli parhaiks ihan! Ei, istukaatte, lanko Capulet, Meilt' on jo tanssi jäänyt. Paljonko Siit' on, kun viimeks naamiaisiss' oltiin? 2 CAPULET. Jo maarin vuotta kolmekymmentä. CAPULET. Kuink', ystävä? Niin paljon ei, ei suinkaan.
Sekä rouva että Liina tulivat kuitenkin, edellisen onnettomuuden ennustuksista huolimatta, niin varhain valmiiksi, että saivat odottaa vieraitaan melkein neljännestunnin, mikä antoi rouva Storkille aihetta tuumimaan, liekö Liina kutsuessaan vieraita sanonut väärän päivän, koska he viipyivät niin kauan? "Niin, taikka ehkä kaikki kolmekymmentä ovat sairastuneet", vastasi Liina lyhyesti.
Minulla on voitto käsissäni. "Minulla on tässä luettelo kaikista Italian linnoituksista. Ensi Iduksena, siis kolmenkymmenen päivän kuluttua, ovat ne kaikki yhdellä iskulla käsissäni." "Mitä? Pitäisikö meidän odottaa kolmekymmentä päivää?" kysyi Lucius.
Tavallisissa oloissa joi Iivana teetä ainakin kolmekymmentä lasia, mutta nyt höyrysi hänellä haarukoiksi levitettyjen sormien päässä vasta yhdeksännen lasin teevadillinen. Annushka jo puuhaili, askaroitsi siinä jotain keitettävän tapaista ja Iivana lähti nyt rauhallisena kulettamaan asiaansa eteenpäin.
Ei *yksistään* siksi, mutta kuitenkin hyvin paljon sen vaikutuksesta on, jätettyäni taakseni kolmekymmentä ikävuotta, uusi kevät koittanut minulle, kevät, joka ei milloinkaan surkastu muuten kuin omasta syystäni.
Yhdessä tämmöisessä talossa asui hyyryllä pihan perällä myös issikka n:o 16, Frans Henrikson, jotenkin pienipäinen, valkotukkainen pitkä ja lihava leskimies, jonka etuhampaista oli ainoastaan joka toinen tallella, vaikka ikää oli vaille kolmekymmentä. Se oli saman Sandra vainajan poika. Hänellä oli kaksi pulskaa hevosta tallissa, vajassa hyvänlaiset ajurinrattaat, roskat, kahdet reet.
Ne ihmiset, joilla nyt on noin kolmekymmentä vuotta ikää, eivät tiedä maailmasta niin mitään, nyt kaikki menee niin tasaista kulkua, kuin suksen latua myöten. Tuommoinen opettaja, minä en teitä sillä tarkoita, mutta mitä tietää nyt tuommoinen? Mitenkä paljon hän on maailmasta nähnyt? Kirjoissaan hän on nuhjaellut.
"Olisinko ottanut vaimon ja kalliisti maksanut hänestä kolmekymmentä poroa, ellen olisi tahtonut veden-ja puunkantajaa ja askareitten toimittajaa?" Sitten heitti Mirgan Aikynille järsityn luun. "Tuoss'on, koska herra puolestasi puhuu. Muuten olisit saanut olla rimatta vielä päivän. Vaimoko ihminen? Hyi, saastainen elukka!"
Hyvä terveys, hyvä vaimo, kultaa ja hopeaa, mutta ei mitään lepoa. "Oi," huusi hän itseksensä: "että minä olisin härkä taikka lammas!" Hän olisi ennen tahtonut antaa hirttää itsensä, kuin vielä elää kolmekymmentä semmoista vuotta. Mutta tuomion ajatus tuli taas hänen päällensä, ja hän huudahti: "Oi, etten olisi syntynytkään!"
Niin kuuli hän kerran, juuri mennessään kuninkaan tykö, muutaman vahdissa olevan upseerin sanovan toiselle: "Laulajalle jaetaan kunniasijoja runsain määrin, mutta me, jotka olemme palvelleet kuningasta kolmekymmentä vuotta, saamme käydä tyhjin käsin!"