Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Luulen, että minä jo kuolen!« Klaus hämmästyi. Vääpeli oli kuolevaisen näköinen. «Heittäkää tyköänne tuo kivi, niin ette kuole!« sanoi hän. Vääpeli silmäili häntä kolkosti. «En!« huusi hän. «Se on kallis kivi; en minä kuole ennenkuin huomenna... Kirjoittakaa!« Klaus istui pöydän ääreen. «Minä kirjoitan«, sanoi hän.
Puristin molemmin käsin otsaani ja painuin alas penkkiin. Miksi niin levottomana kuohui veri suonissani, miksi se niin kolkosti takoi aivojani? Miksi niin tuskallisesti ahdisti rintaani, miksi paloi koko olemukseni kuin tulessa? Mitä varten tuonlaiset valtavat myrskytunteet? Turhuutta kaikki! Viisaita olivat nuo muut; vähemmällä vaivalla he pääsivät.
Koko tämän ajan oli Elias seisonut yksin ja vaiti. Nyt kysyi hän kolkosti: »Sallitaanko yksinäisenkin puhua?» »Tässä ei mikään sido vapaata miestä», vastasi Miihkali ja Elias jatkoi: »Minä seisoin voimakkaana ja luotin itseeni niin kauan, kun koko maa katseli meihin toivolla ja luottamuksella. Nyt maa itse vetäytyy pois ja pyytää Jumalalta itselleen armoa semmoisesta avusta, kuin me sille annamme.
Pieniä siltoja kolkosti kaarteilee kapeiden kaivannoiden ylitse, joista pahoja höyryjä kohoilee, ja jossa likaisia kontoolia uiskentelee olkien ja jäännösten ympäröiminä. Työpajat ja puoditkin näyttävät hyljätyiltä. Raha liikkeestä ja virkeys kaupasta on kadonnut. Ihanaa on käväistä Venedigissä, mutta ikävää siellä asuminen.
Sitte nojasi hän päänsä kättään vasten, peitti kämmenellään kasvonsa ja kysyi kylmän kolkosti: "onko Roosa sitte koskaan osoittanut rakastavansa sinua?" "Ah", vastasi Fredrik, "Roosa oli vielä, minun lähtiessäni Nürnbergistä, paremmin lapsi kuin neiti.
Vai niin! Hän teki oikein. Hänestä ei ollut elämään«. «Mutta minä olen vastikään nähnyt hänen«, sanoi luutnantti kolkosti. «Sinä nähnyt! Tästä tulee hupainen juttu! Luutnantti Leist uskoo aaveita«, nauroi kreivi. «Hi, hi, hi, hoo!« nauroi raatimies. «Minä olen hänen nähnyt, ja se, joka minua valehteliaksi sanoo, saa minun kimppuunsa!« «Milloin näit sinä hänen?« kysyi kreivi vakavammasti.
«Onko sinulla...« kysyi isännäksi mainittu hiljaa kuiskahtaen «ymmärrät!...« «On!« vastasi Kyösti kolkosti ja löi kädellään tuppeansa, josta puukon pää näkyi. «No, mene nyt toimeesi! Muista, että huomenna on Leena sinun, jos on serkkuni...« «Helvetissä...« «Ha, haa! Oikein sanottu! No, Jumalan haltuun!« «Tahi pirun!« mumisi Kyösti, lähtien puun suojasta ankaraan sateeseen.
Kirkon ovet aukenivat, ruunut putosivat; ihmiskäden kajoomatta soivat kellot kolkosti. Huikea tuuli humisi ikkunain lävitse ja porutti urkuja. Tuhansittain ihmisiä kiiruhti osittain alastomana kirkkoon. He eivät tietäneet, mitä oli tapahtunut tai mitä heidän oli peljättävä, mutta kaikki pyrkivät Jumalan huoneesen ikäänkuin siellä saamaan turvaa.
Näithän myöskin kyyneleen Armfeltin poskella, kun hän huomasi kaikki ponnistukset turhiksi, vai etkö sitä nähnyt, koska olet vaiti?» »Minä olen vaiti vaan sentähden, että näen sen vieläkin», vastasi kumppani kolkosti ja alla päin. »Minä näen De la Barren ratsumiehineen solassa.
Ja kun me toinen kerta saisimme kuulla murha-poltosta, niin minä saisin katkerasti katua käytöstäni sinua kohtaan ja luulla että ihmiset sen kautta ehkä olivat tulleet rohkeiksi! Voitko ymmärtää tätä ja nurisematta ottaa sitä vastaan tekosi seurauksena? Kyllä! vastasi Wappu kolkosti, ja silmät tulivat punaisiksi pidätetystä itkusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät