Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Juurakon alainen kolo oli lämmin ja pehmeäksi sisustettu, mikä olikin äsken syntyneelle aivan välttämätön ehto; tämä oli yhtä vähän karhun näköinen kuin mikään sen kokoinen pienokainen hevillä saattoi olla. Se oli sokea, avuton, ynisevä ja melkein karvattomana muodottomampi kuin kaikkein kömpelöinkään koiranpenikka, mitä ajatella saattaa.
Hän vuoleksii jotakin, mitä vuollee kaarnaa. »Mitä pappa vuolee?» »Ilman vain nakertelen.» »Saanko minä sen?» »Saathan tämän.» Siitä on tullut peukalonpään kokoinen pallo, jonka läpi on pistetty tikku. Kun isä on saanut pellon kylvetyksi, menemme pihaan. Isä istahtaa aitan rappusille ja aikoo panna tupakan, mutta ei löydäkään tikkujaan.
Kaikki muuttui hiljaiseksi. Ainoastaan isännän kuorsaaminen kuului kammarista, ja Punin hampaitten rouske tallista... Nuori pelkuri vaeltaja alkoi aitan perästä säkki selässä hiipiä isolle kylälle päin. Mistä on moinen rohkeus saanut alkunsa?... Oli noin harmaan hevosen kokoinen päivä, kun isäntä heräsi pyhä-aamuna kahvikuppien kalinasta, joita Kaisa asetteli pöydälle.
Ja hän astui pirttiin sisälle ja sanoi hyvää päivää. Hetken oltuaan ääneti, rupesi hän puhumaan Kreetalle näin: "Minulta pääsi viime yönä karitsa karkuun, eikö sitä ole täällä nähty?" "Vai niin! Oliko isokin?" "Tavallisen kokoinen". "Minkä näköinen?" "Tavallisen näköinen". "Oliko hyvä villa päällä?" "Jotakuinkin". "Vai niin! Ei sitä meillä ole nähty. On tainnut mennä toiseen taloon".
Se oli melkein Heikin itsensä näköinen ja kokoinen, semmoinen, mimmoisena hän oli nähnyt itsensä salin suuressa kuvastimessa, ja sentähden ei Heikki sitä pelästynytkään, kun se hänelle virkkoi: Ei se jaksaisikaan, jos en minä auttaisi. Mitenkä sinä autat? Tule mukaani, niin saat nähdä. Istu vain siinä kelkassasi, kyllä minä vedän. Minne sinä menet? Menen joululahjoja viemään. Annatko minullekin?
Olkoon minun puolestani vaikka särjen kokoinen, jupisi mestarikokki ja syöksyi ulos tarkastamaan vielä kerran kaikkia kalastajaveneitä. Mitä sinä täällä teet? Miksi seisot tiellä? kysyi keittiömestari mahtavasti Eerikki Ljungilta. Hänen majesteettinsa on armossa käskenyt minun odottamaan puheillepääsyä, vastasi Eerikki. Se on toinen asia, vastasi tuo mahtava mies leppeämmällä äänellä.
Tätä tonttua ei tarvitse peljätä eikä vihata, koska ei se milloinkaan tee pahaa. Kaikki sitä kuvailevat samanlaiseksi. Se on vähälännän kukon kokoinen ja sillä on tulipunanen kukon-harjakin. Silmät ovat tulesta ja vartaloltaan on se varsinkin siro-kasvuisen pienen miehen näköinen, paitsi että sillä ihmis-kynsien asemesta on linnun kynnet.
Hänen muotonsa oli sitä lajia että sitä pelkäsi, kuin sen vaan näki. Hän oli suuren kokoinen leveä hartiallinen mies, ja hänellä oli pöyheä harmaan sekainen tukka ja parta, jotka melkeen peittivät koko kasvot. Ne syvässä makaavat silmät kipenöitsivät niinkuin kaksi tulista kekälettä.
Mutta sitä minä en kykene käsittämään, kuinka hän on voinut kiivetä alas pitkin tuota virran äyrästä, jalka semmoisessa tilassa, kuin se silloin mahtoi olla. Hän ei yrittänyt tapella, kun me otimme hänet kiinni, tuijotti vain eteensä kauhua luultavasti. Hän on varmaan ollut oikein jättiläisen kokoinen piru ennen haavoittumistaan.
Se on pienen, harmaan hevosen kokoinen, vaikk'ei muutoin hevosen näköinen; sillä on suuret, monihaaraiset sarvet ja matalampi kaula ja pieni kaunis pää, jossa kiiluvat suuret, kirkkaat silmät; se juoksee kuni pyry-ilma yli vuorten ja mäkien, ja silloin sen kaviot kalisevat.
Päivän Sana
Muut Etsivät