Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. marraskuuta 2025
Ei sitä niittynientä, ei sitä suosaareketta, josta ei jänön valkea turkki näreen juuresta paistaisi ja mustat silmät valkkaisi. Satanaan juoksee oravaisia oksilla, eikä lakkaa halli haukkumasta, kerran vainun päähän päästyään. Kuin koiria kylän kujilla hypähtelee repoja polkujen poikki ja ammutaan; ja ajamatta kurahtaa ilveksiä puihin ja pudotetaan!
Hiestyvä kai monen ryntäill' on nyt kannikehihna kilven varjelevan, käsi keihään puutuva varteen, hiestyvät valjakot välkkyvien sotavaunujen eessä. Vaan kenen kamppailusta ma kaukana viipyvän keksin laivain kaarevien lähimaill', ei välttyne kauan 392 koiria ruumiillaan se ja lintuja syöttelemästä."
Risto ja Olli poikkeusivat metsään, vaan koirat eivät päästäneet heitä päkähtämään ja kun koettivat ampua koiria, niin säilyttivät he itsensä viisaasti, puitten taa. Nyt oli hätä käsillä. "Juoksemme aholle niin ehkä aukialla voimme ampua pedot", sanoi Risto.
Tästä noustuaan, aukaisi hän oven ja rupesi könistelemään koiria yöksi ulos, »vartioitsemaan taloa varkailta». Niin hän lausui, vaikkei miesmuistoon ollutkaan tietty varkaitten eljistä Jukolan talossa. Mutta ulkona puhalteli talven tuiskuava tuuli, josta syystä koirat eivät juuri mielineetkään jättää tuvan kahisevia olkia; ja tästäpä nousi meteli, joka kuitenkin päättyi koirien pahaksi.
Eikä Tahitilaisten tarvinnutkaan jokapäiväistä elatustaan hankkiakseen tehdä juuri muuta kuin kiivetä leipäpuuhun sen hedelmiä ottamaan. Mutta vaikka asukkaat elättivätkin itseään pääasiallisesti kasvikunnan tuotteilla, hoidettiin saarella kuitenkin jonkunverran koti-eläimiäkin niinkuin kanoja, sikoja ja koiria; etenkin viimemainittujen lihaa pidettiin herkkuna.
Pikemmin kuin sumu päivän nostessa, hävisivät samassa kaikki entiset Suutarit ja toiset toistansa muukalaisemmat ja kuninkaallisemmat ilmestyivät niiden siaan, joita nyt jo on yhden verran kuin Musti nimisiä koiria. LIISA. Mutta Jussi! virsuakaan et osaa tehdä, sen vähemmin sinusta olisi Suutariksi. OLUVINEN. Ei tässä osaamisesta ole puhettakaan.
Meritse ei käynyt päinsä, vaan maitse, ja pääasiallisesti juuri tätä varten kapteeni oli hankkinut itselleen koiria ja rekiä. "Jossakin Grönlannin rannikolla," hän sanoi, "ystävämme täytyy oleskella, jos hän vielä on elossa. On siis välttämätöntä, että koetamme tunkeutua niin kauvas pohjoiseen, kuin suinkin on mahdollista.
Sano veljellesi, sille murhamiehelle, että me tapaamme hänet kyllä; ja varo itseäsi myös! Ammu, jos tahdot. Kuta pikemmin taistelu alkaa sinun sukusi ja minun sukuni välillä, sitä pikemmin se loppuu." Viimeksi lausutuista sanoista ei Pekka eikä Antti kuulleet sanaakaan. He jo olivat palanneet kappaleen matkaa takaisin ja kehoittelivat koiria etsimään.
Ainoastaan Patrasille saneli hän kaikki ja kuiskutti: "minusta näyttää, niinkuin Rubens antaisi minulle palkinnon, jos hän vaan eläisi". Patras ajatteli samoin, sillä tiesihän se, että Rubens suvaitsi koiria; eihän tuo suuri mestari niitä muutoin olisi piirustanutkaan niin ihmeellisen eläviksi ja yhdenmuotoisiksi.
Koirat ajoivat sillä välin karhun ahtaasen ja kiviseen laaksoon, jossa sen oli tukalaa kulkea joutuisasti. Hän kävi yhä hitaammin, poika oli aivan uupunut, joten koirat pian saarsivat kummankin. Robert ja Hannu lähestyivät paikkaa. Emä kulki ainoastaan askelen askelelta taapäin, kohosi suoraksi, otti penikkansa takajalkainsa väliin ja iski etukäpälällään koiria.
Päivän Sana
Muut Etsivät