United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minusta se ei ole mikään naurun asia, että satoja hurjia ihmisiä hyökkää turvattoman miehen päälle ja rääkkäävät häntä," minä sanoin. "Oikein vastattu, ja niinkuin Englannin tyttären sopii," huusi setä Beauchamp. "Mutta jos Kitty ei ole lyönytkään pahantekiöitä maahan, hän ainakin olisi kiiruhtanut saarnaajan luo ja alhaison nokan edessä hoitanut hänen haavojansa, vai kuinka?"
Minä en puhunut mitään, vaan odotin hänen jatkavan. Vähän ajan päästä hän virkkoi: "Hän löysi tien minun luokseni, ja jos joskus pääsen vapaaksi, minä kyllä löydän tien hänen luoksensa. Hän rukoili minun kanssani, Kitty, ja semmoista rukousta en ole koskaan kuullut enkä uskonut voivan löytyäkään.
"Harry vannoo, että jos äitimme voisi löytää hänelle semmoisen tytön kuin Kitty, hän tahtoisi naida huomispäivänä, mutta kuinka paljon hän ylistää sinua ja esittää sinua kultaiseksi tarkoitusperäksi sen kautta koroittaaksensa sitä tummaa väriä, jolla hän kuvaa tuota 'varsinaista harsojen ja brokadien kokousta, joka hänen huomioonsa saatetaan, sitä en todellakaan saa selitetyksi!
"Sitten minä arvaan, että kaikki kerta tulee hyväksi", sanoi Tom, "sillä kuka voi Hänen tahtoansa vastaan seisoa?" Hänen katkera äänensä koski minuun kipeästi, ja minä en voinut olla lausumatta mitä sydämeeni tunki: "Tom orpana, sinä itse seisot Jumalan tahtoa vastaan, ja sinä et tahdo palata takaisin Vapahtajan tykö." "Ja sinä, Kitty orpana, puhut P. Paavalia vastaan."
Mutta kun tulin sinne, oi Kitty, Kitty," ja hän purskahti taas katkerasti itkemään, "silloin hän oli poissa, hänen vuoteensa oli kylmä, hän oli useampia tunteja sitten heittänyt huoneensa! Hänen arkkunsa oli jälellä, ja siitä ei ollut kuin pari paitaa poissa. Pöydällä oli kirje minulle. Minä olen kätkenyt sen rinnoillani siitä saakka."
Mitä ikänä oikeaan ja väärään koskee, se ei ole hänen huolenpidostaan suljettu." Ewelyn silmäili minua taas tuolla miettivällä, leppeällä katseellansa ja lausui sitten hyvin yksivakaisesti: "Kitty, minä luulen todellakin, että sinä uskot Jumalaan!" "Onko siinä mitään ihmettä, orpana Ewelyn?" minä kysyin. "Onpa niinkin," sanoi Ewelyn juhlallisesti.
"Sinä et tahdo. Sinä tahdot ennen kärsiä kaikki kuin tehdä, mitä et pidä oikeana, mitä katsot synniksi. Jumalan kiitos, Jumalan kiitos!" Hetken aikaa vaiti oltuansa hän sanoi vähän katkerasti: "Sinä kiität Jumalaa, Kitty, siitä, jota kaikki eivät katsoisi juuri erin-omaiseksi armoksi, siitä, että tie on minulle avoinna hirteen.
Hänen sanoissansa on voima semmoinen kuin tappelossa taikka ukkosen ilmassa, ja Kitty," lisäsi hän hiljaa kääntyen minuun, tuolla kun istuin pienessä satulassani hänen takanansa, "minä luulen todellakin, että se voima on taivaasta kotoisin, niin totta kuin Jumala minua auttakoon, minä en koskaan enää tahdo puhua näitä miehiä vastaan."
"Niin, se onkin ollut ainoana lohdutuksenani, mrs Kitty," sanoi Betty. "Epäilemättä on kirkasta joka paikassa, missä Kaikkivaltias on, mutta paljon löytyy, joka minulle vielä on hämärää.
Ja kun niin teen, Kitty, ei mikään näytä liian suurelta minun toimittaa taikka kestää, eikä mikään liian vähäiseltä huolia ja holhota. Useasti olen ollut varsin menehtyä ihmettelemiseen ja ihantelemiseen nähdessäni, kuinka semmoinen majesteetti kuin Hän kuuntelee rukouksia semmoisia kuin minun. Mutta sinun parissasi oltuani minä vähemmän ihmettelen sitä."