Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli istunut kyynärpäät polvilla ja kädet silmien edessä, mutta nousi nyt ylös ja sanoi matalalla äänellä, joka kuului niinkuin raudan kirskuna kiveä vastaan: "Kyllä he minusta huolivat huolivat siitä, että tulisin rikkaaksi. Kitty, täällä kotona on tukalampaa kuin kestää jaksan.
"Kitty, armahaiseni," sanoi nuori kalastaja, "minun täytyy mennä isäsi tykö pyytämään, että hän luottaa minuun tästä suuresta muutoksesta ja salaisuudesta huolimatta, ja kysymään häneltä muutamia Lanrean'ia koskevia asioita. Tuletko kanssani? Tuletko kotiasi minun kanssani, Kitty?" Kitty ei sanaakaan vastannut, vaan nousi istualta yhä nyyhkyttäen ja pitäen esiliinaa silmillään.
"Hiiriä löytyy, mrs Kitty," vastasi Betty juhlallisesti, "mutta minun uskoni on, että se ei ollut mikään hiiri, joka tuolla tavalla sydän-yön aikana kolmeen otteesen veti kellonnuoraa, ei kumminkaan mikään kuolevainen hiiri, sillä mitä eläimiä toisessa mailmassa on, sitä minä en voi tietää."
"Minä en voi kestää sitä ajatusta," sanoi hän, "että hänen nyt täytyy olla yksin tuossa kolkossa paikassa kaikkien niitten synkkien ajatusten kanssa, jotka hänellä oli silloin, kun sinä, Kitty, ja Hugh Spencer kävitte häntä tervehtimässä. Minä olen varma, että hänen on hyvin ikävä, ja että hänen täytyy monta pientä mukavuutta kaivata."
Kotimatkalla hän aina antoi minun noukkia metsän kukkasia, ja nämät ja kaikki muut esineet mailmassa näyttivät minusta silloin raikkaammalta ja kauniimmalta ja ikäänkuin pyhävaatteisin puetulta aivan niin kuin me itse. Lapsena minä käsitin asian ainoastaan tältä puolelta, mutta nyt minä mielelläni käyn kirkossa muistakin syistä." "Kitty orpana, saitkos noukkia kukkasia sunnuntaina?
Tuota minä hiukan ymmärrän, joka ei ole kenenkään teidän laita, ei edes sisar Trevylyan-parankaan, ja minä kulkisin mielelläni toisesta päästä mailmaa toiseen tehdäkseni teille kaikkea hyvää, mihin suinkin kykenen. Lupaa minulle siis, Kitty, panna tieto minulle, ja minusta tulee tuntumaan, kuin raskas taakka lankeisi hartioiltani."
"Mutta, äiti," minä vastasin, "eikö niin, että mitä enemmän Jumalan suhteen olemme niinkuin pienet lapset, sitä taipuvampia olemme myöskin kuuliaisuuteen." "Kenties, Kitty," sanoi äitini hymyillen, "pienet lapset, ne ne juuri oikeita pyhimyksiä ovatkin." "
Mutta kun isäni ja minä olimme jääneet yksin, tämä lausui: "Kitty, me elämme kummallisessa mailmassa. On miehiä, jotka rikkovat jok'ainoata käskyä vastaan, ja kuitenkin viskaavat rehellisen miehen vankeuteen sentähden, että hän tunnustaa syntinsä ja uskoo niitten olevan anteeksi annetut.
"Kitty hyvä," sanoi nuori Raybrock, "Kitty, armahaiseni, minun täytyy lähteä Lanrean'iin, ja minä en tiedä, minne muualle tai kuinka kauvas vielä tänä päivänä." Kitty tuijotti häneen, epäilevänä ja ihmeissään sekä vihaisena, työntäen hänet kädellään luotansa. "Siirretty?" huudahti rouva Raybrock. "Häät siirretty? Ja sinä lähdet Lanrean'iin! Miksi, Herran nimeen?"
Mutta tämän askelen meidän kuitenkin täytyy nähdä, niin totta kuin Jumala on totinen ja on luvannut meitä johdattaa. Eilen illalla, kun jo olin pannut maata, Betty suureksi hämmästyksekseni tuli sisälle huoneeseni; hänen kasvonsa olivat tuimat ja rumentuneet, ja hän sanoi: "Mrs Kitty, minä en kestä kauan. Käyköön kuinka käy minun täytyy vielä kerta kuulla Yorkshiren miestä!