Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Heiltä ei tosin mitään puutu ... mässäävät herkuilla ja ruoskivat muita orjinaan ... ammuttavat työmiehiä ja talonpoikia pienimmästäkin syystä. Sinä valehtelet! huusivat akat. Hm ... he eivät usko, vaikka heitä löisi lekalla päähän! sanoi kirvesmies Bergman sepälle, pörröistä tukkaansa ravistellen. He uskovat omiaan. Eläköön köyhälistön tiktatuuri! kirkui joukko nuorukaisia.
Mitä taasen toiseen Jussiin tulee, niin eipä ollut hän ainoastaan sukkela ja kekseliäs kaimaansa nähden, vaan olipa hän vielä yhtä ravakka ja kunnon työntekijä, sukkela ja taitava puuseppä ja kirvesmies. Tosin hänellä ei ollut muuta omaisuutta kuin iloinen luonteensa ja taitavat kätensä, mutta olihan sitä jo siinäkin.
Olemme jo kerran tavanneet sen, jolla tällainen jääkova sydän oli. Kuka on hän? Maria, majuri sen ainoa tytär. Ruusu. Hampunkehrääjä-kadun varrella oli vähäinen talo, matala ja vanha. Siinä asui kirvesmies Jonssonin leski tyttärensä Annan kanssa; siinä asui myös lesken sisarenpoika Johannes. Rakennuksessa on kaksi kamaria.
Hänellä oli varmaan kyyhkynen sylissään, ja kirvesmies Josef istui vaunujen takapukilla. Veli, älä leiki Jumalan sanalla!... Hänellä oli suosituskirje rovastille Gunilholman kreivittäreltä. Entä sitten? Ymmärtänet, mikä kauhea hyörinä siitä syntyi... Vieraalle naiselle järjestettiin heti kuntoon parhaat huoneet, ja siitä päivästä saakka on pappilassa pidetty yhtämittasia pitoja aamuin ja illoin.
Työpajoja oli joka paikassa; ja kirvesmies, joka myös oli nyt saanut kylläkseen kuumuudesta, oli majoittunut pieneen, sitä varten tehtyyn telttaan fokkipurjeen alle, tekemään kahta uutta komeata vipukehrää. Göteporilainen oli peräpuolella; hän oli kaikentekijä ja oli nyt saanut työkseen merkitä perämies Lind'in rinta.
Ensimäinen, jonka hän näki, oli nuori mies, joka hakkasi puita. "Onko herra Heikkilä kotona?" huusi matkustaja jotenkin tuimasti, niin kuin tapana on, kun puhutellaan alempaa kansaa. "Hm, se on hän itse," kuiski kyytimies. "Hm, vai niin." "On kyllä," arveli kirvesmies naurahtaen, "toden totta, Heikkilä on kotona. Terve tuloa," lausui hän lähestyttyään vierastansa, "terve tuloa!
Mutta hänen sydämmensä sisin kiehuva ajatus oli, että olipa se pursimies tai kirvesmies tahi köykäisiä matruusia taikka vihdoin steewartti ja laivakoira, niin, olisi heillä edes aavistustakaan, kuinka paljon alapuolella Rejer Jansen Juhl'in arvoa heidän ranki-järjestyksensä oli!... Törkeyttä heiltä! vaan olihan hän nyt kerran päättänyt kulkea tämän rapasateen lävitse!
Häntä rupesi yht'äkkiä hävettämään seuransa ja alkoi tekeytyä niinkuin hän ei olisi kuulunutkaan heihin. Kun kirvesmies nyt vaatimattomasti ja epäillen muistutti, että täällä oli ehkä liian hienoa heille, kohotti hän pöyhistäen leukaansa: "Liian hienoa?... Minulle?" ja kuulematta toisten varoituksia, tunkeutui hän sinne, mistä näki ostettavan pääsylippuja.
Ett'ei välikannen kurkiaisia ja lankkuja oltu pantu välille, arveli kirvesmies tulevan siitä, että tarvittiin esteetöntä paikkaa liinallatanssimiseen... Uu! oikein päätä viepotti katsellessa tuonne alas pataan! "Hiljaa!" sanoi Rejer; hän ei pitänyt tästä vertauksesta; ja nojautui laitarakennusta vasten katsellakseen yksinään.
"Ei tästä tiedä, laskeeko tuulen alatse vai päällitse," sanoi kirvesmies, "vaan tuntea sen saa, kun se tulee!" lisäsi hän, kun he samalla kohtasivat virran kohottaman tyrskylaineen, joka pullisti sisään palasen ulkovuorausta kokasta tuulen alta. Tämä tapahtui Bergen-väylän kohdalla ihan Bukne-vuonon suussa.
Päivän Sana
Muut Etsivät