Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
"Juutalaiset ovat sentähden ijankaikkisesti kirotut, että he ovat ristiinnaulinneet Vapahtajan. Minun isäntäni on sanonut sen, ja hän oli rikas mies tilanhaltia, ja kirkkoherra on saarnannut sen kirkossa ja hän kaiketi tietää sen parhaiten sillä hänhän on pappi." Ilse katseli puhujaa terävästi silmiin.
Hän huomasi nyt, että iso kuusi oli poissa, ja alkoi puhua siitä saadakseen mielet siirtymään pois ikävästä asiasta. Nyt Mikko viskasi kädestään sen paperin pöydälle ja sanoi: Tuo ei ole muuten mitenkään, kuin että tuon äidin veljet, sen tulen kirotut sielut, ovat tuon paperin meidän kaulavilloiksemme valmistaneet.
Opas kumarsi päänsä alas sen lehviin tehdyn tirkistys-reijän suulle, jonka luokse hän varta vasten oli asettunut, ja kuiskasi sitten pikaa Jasperille: "Kirotut Mingot! Olkaa varallanne aseiden kanssa, mutta liikkumattomina kuin puunkannot."
"Nuo kirotut Mingot", sanoi Opas heti kun hänen ystävänsä oli niin likellä, että häntä voi varovasti puhutella. "Irokeseja", vastasi indiani lyhyesti. "Yhden tekevä, yhden tekevä! Irokeseja konnia Mingoja Mengvesiä hornanhenkiä, kaikki ovat melkein saman veroisia. Minä kutsun kaikkia konnia Mingoiksi. Päällikkö, tulkaa tänne, puhukaamme muutamia järjen sanoja."
Panettelijoita vastaan, sanoi herra de Tréville. Ah, sepä on uutta, virkkoi kuningas. Etteköhän vaan aio sanoa, että nuo teidän kirotut kolme muskettisoturianne, Athos, Porthos ja Aramis, sekä tuo béarnelainen poika, eivät hyökänneet kuin vimmatut Bernajoux-paran kimppuun, eivätkä ole kolhineet häntä sillä tavalla, että hän uskottavasti tällä hetkellä taistelee kuoleman kanssa!
Villien raivoisa kiljunta kajahteli heidän korvissansa kuin hautajaiskellot ja kamaluuden täytteeksi kuulivat he yhä pitemmän matkan päästä toveriparkojensa jäähyväiset. Itsessään muuten vähemmin tuntehikas gambusino ei voinut pidättää vihastuksen huutoa: »Nuo kirotut konnat! He näkevät pimeässäkin kuin tiikerikissat ja hurjinta hulluutta olisi uudistaa koetusta samanlaisten olojen vallitessa.«
Vaikk' erillään on kumpikin ja yksin, Niin kummankin on seurass' aika konna. Pois! Tääll' on kultaa; haitte kultaa, orjat. Kas, tässä palkka työstäsi: pois täältä! Sa, kullankeittäjä, tee kultaa tuosta! Kirotut koirat, hiiteen! Toinen kohtaus. Sama paikka. FLAVIUS. Koette turhaan häntä puhutella: Niin itseens' on hän sulkeunut, ett' ei Hänt' ykskään ihmishaamu, pait hän itse, Voi lähestyä.
Niin, koett ... mi ... mi ... mitä p ... kirotut noidat; luulenpa, Herran ja sieluni nimessä, että he ovat panneet ruutia oven alle, sillä siltä tuo kuului ... niin, tuolla he nyt tulevat alimmaisia portaita myöden! Ah, te kanaljat, vielä ette te ole minun tykönäni!" Lukkari ei tarvinnut montaa minuuttia vetääksensä ylimmäiset portaat ylös ja sitoaksensa köyden kiinni.
Kiinalainen vastasi: "Kirotut olkoot he kaikki! Nyt olen minä sinun herrasi. Tämä hevonen on minun, minä sen olen tehnyt.
Lautamies ei suinkaan ollut niitä äijiä, jotka käyvät ja narisevat yhtä mittaa niinkuin variksen pelotus, ja joista pitäisi olla rukous litaniassa; vaan jos myrsky joskus pääsi valloilleen, oli se sitä ankarampi. Kaikeksi onneksi ei vihansa kuitenkaan tällä erää tavannut Kaisaa, ja ketästä sitten jollei Pietari Mikonpoikaa? Jollei häntä olisi ollut, olisi asia käynyt aivan toisin. "Kirotut juonet!
Päivän Sana
Muut Etsivät