United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Myöskin miesväen täytyi vuoden päivät kantaa käsivartensa ympärillä mustaa silkkiharsoa. Kirkonkellot soivat kaupungissa ja ympäri koko maata.
Voi jos vielä viimeisellä Ehtoolla elämän Herra Oisi armon auaissunna, Paratiisin Paavalille, Muistanunna niinkuin muinen Ryöväriä ristin päällä, Jollen juuri viimeisellä Ovi armon auaistihin. Vielä muutamat murehti, Pahastuivat paljo siitä, Kun oli kiini kirkonkellot, Seurakunnan sielukellot.
Jo veräjälle vaunut seisahtaa ja pyssyt paukkaa, liput liehuaa, ja kummun päältä kirkonkellot kaikuu ja mahtavasti vastaan vaarat raikuu kun valtias se nousi vaunussaan ja viittas lempeästi kädellänsä ja loihe lausumaan: »En maahan polvistaa ma tahdo teitä, vaan tahdon korkealle kohottaa. En vaadi teiltä muita seppeleitä, kuin joita kasvaa hyveen kukkamaa.
Vain muutamissa korkeimmilla paikoilla olevissa taloissa paloivat ikkunat, paloivat hurjasti ikäänkuin jonakin hehkuvan rakkauden ja epätoivon merkkinä laskeutuvalle auringolle. Kaupungissa soivat kirkonkellot. Keskellä kiireistä työpäivää, kuin kaikki ovat päivätyössään kiinni, kaikuu äkkiä tämä raskasmielinen sävel ja julistaa, että kuolo taas on vieraillut jossain kodissa.
Päivä nousi jo korkealle, aamu oli pitkälle ehtinyt, kun kävelimme takaisinpäin vihannan vesakkopuiston läpi ja poikkesimme toiselle rannalle, uudemman linnoituksen puolelle, jossa nykyään sijaitsee hullujenhuone. Kaupungissa soivat kirkonkellot kutsuen rahvasta jumalanpalvelukseen.
Minä tahtoisin mielelläni olla sylilapsi. Halloo! Hoi! Haloo!" Hän keskeytyi ihastuksissansa, kun kirkonkellot kajahtivat mitä iloisimmalla tavalla hän milloinkaan oli kuullut. Helinä ja kumina! Voi mainiota, mainiota! Juosten akkunan luo, avasi hän sen ja pisti ulos päänsä.
Jaakko oli pannut hevosensa kiinni ja yhtyi nyt myöskin joukkoon, mutta samassa kirkonkellot rupesivat yhteen soimaan, ja Valva sanoi: "Lähdetäänpä mekin jo kirkkoon." He kävelivät kaikin hiljakseen Herran huonetta kohti. Kirkon porstuassa vielä vähän vedettiin silkinsolmua kireämmälle ja lykättiin pois joku vallaton hius-suortuva, jonka tuuli oli silmille tuonut.
Taavetti otti nyt piplian, aikova pitkittää lukemista siitä, missä oli ennen lopettanut. Ukko sulki kuitenki nyökäten taas sen pyhän kirjan, sillä paikka, josta luki, oli Kuningas Taavetin valitus sairaasta lapsesta. Ukko nousi nyt ylös ja meni kerta toisen perästä kuultelemaan. Heti rupesivat kaikki kirkonkellot soimaan joulujuhlalle kunniaksi.
Tultuani kaupunkiin kohtasin siellä erään koulutoverini. Se tuotti meille molemmille suurta ihastusta. Hän, ollen minua paljon parempi juonti-asioissa, pyyti minua lähtemään kanssaan ravintolaan, vaan kun kirkonkellot kutsuivat Jumalan palvelusta alkamaan, esittelin hänelle, että menisimme ensin kirkkoon, johon hän myöskin suostui.
Kirkko avattiin, kynttilät sytytettiin ja kirkonkellojen hurskaasti kutsuva ääni kajahteli ylt'ympäri Kautokeinon. Lappalaiset seisoivat ja kuuntelivat. Mit' on tuo? Eihän siellä tähän vuoden aikaan koskoinkaan ole jumalanpalvelusta pidetty? Mutta kirkonkellot kaikuivat yhä vaan, ja kynttilät loistelivat ulos akkunoista.