Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Palavista puuhuoneista nouseva liekki loisti kirkkaasti korkeista ikkunoista sisään valaisten savulla täytettyä salia kuin päivänpaiste.
Vinitius ravisti päätään. Hän saattoi kuolla tänne amfiteatteriin, mutta liikahtaa paikaltaan hän ei voinut. Saattoahan näytäntö sitäpaitsi alkaa minä hetkenä hyvänsä. Seuraavana hetkenä kaupungin prefekti todella otti esiin punaisen huivin ja antoi merkin. Samassa rupesivat saranat vastapäätä Caesarin podiumia narisemaan, ja mustasta kidasta astui kirkkaasti valaistulle arenalle Ursus.
Ja sen yhteydessä kysymys sen sensuroimisesta raukeaa itsestään, koska se oikeastaan ei käsittele sitä uskontomme puolta, joka koskee oppia ja kristillisen uskomme opinkappaleita, vaan siveysoppia yleensä, ja etupäässä kristillistä, joka jalostuneena, perustuen hyväntahtoisuuteen ja rakkauteen, kirkkaasti loistaa ennen kaikkia muita järjestelmiä siinä.
Kylmä oli talvinen yö helmikuun keskivälissä. Härmäisinä seisoivat puut Kaisaniemen puistossa. Kuu paistoi kirkkaasti, ja sen valo laskeutui vuoteelle, jossa lepäsi pieni poikanen. Tämä lapsi oli paronin pikku Tommi. Hilja istui vuoteen vieressä itkien, sillä hänen rakas lapsensa oli kipeänä.
Sanalla sanoen, Himmi oli tuommoinen kirkkaasti säihkyvä salama, jonka häikäisevää loistetta mielellämme kaukaa ihailemme, mutta Herra varjele joutumasta lähempiin tekemisiin sen kanssa! Paitsi sitä oli tyttönen tottunut ihailemiseen, ja nuoremman ihailijan puutteessa tyytyi hän Meyeriin, jonka lauseita hän aina, kahdeksannen käskyn mukaan, koetti "parhain päin kääntää."
Talo oli kulmatalo Kruununhaassa ja niin rakennettu, että, katsoi pihan perältä tai katurakennuksesta, näkyi aina pohjoissatama. Niin muodoin näkyi tuosta korkealla mäellä olevasta pesotuvan-peräkamarin akkunasta kirkkaasti kimalteleva mainittu pohjoissatama.
Vähän aikaa raskaassa hiekassa kahlattuani pääsin oven luo ja astuin sisään. Siellä näytti kaikki hyvin hupaiselta. Mr. Peggotty oli polttanut iltapiippunsa, ja illallisen hankkeisin oli ruvettu. Valkea paloi kirkkaasti, tuhka oli luotu ylös, arkku odotti pikku Em'lyä vanhalla sijallaan. Hän oli jo turvannut vanhaan seuraansa työrasiaan, jonka kannessa St.
Kolmen vuorokauden kuluttua oli Matin silmät terveet, ja hän katseli niillä niin avonaisesti ja kirkkaasti, kuin ikään. Vaikea on uskoa, että noin alkuperäiset lääkkeet olisivat voineet hänet kivuista päästää; hänen vahva luontonsa kai hänelle avun tuotti; vaan kuitenkin lienevät Matin lääkkeetkin hänen vammoissansa jonakin apuna olleet.
Minä huomaan, että meidän täytyy kokonaan luottaa itseemme ja Jumalan apuun; sillä pelkkä hulluus olisi vielä odottaa apua muualta. "Niin, niin, kyllä sen näen, hukassa olemme!" huoahti herra Vanderstraten, ikkunasta katsellen kirkkaasti valaistua paikkakuntaa. "Noiden paholaisten kynsistä emme pääse". "Viimeinen toivo meillä vielä on jälellä", virkkoi Emmerich.
Ehkä se kesäisenä iltana lenteli puitten lehdissä, kuin meri nukkui ja tähdet taivaalla kirkkaasti kimaltelivat. Tahdotko kuulla sitä?
Päivän Sana
Muut Etsivät