Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Tuskallisesti tarkasteli hän isänsä kasvoja, kun tämä kohta sen perästä nojatuolissaan istuen luki samaa kirjoitusta. Hän näki hänen kätensä vapisevan. Hän uskalsi kysyä, oliko isä jotakin erittäin huomattavaa löytänyt. Isä hypähti ylös tuolilta.
Tarvitseekohan siellä aluksi opettaa muuta kuin sisälukua ja kirjoitusta.» Kului taas pitkät päivät ja viikot, ja postin odotus jatkui. Oli tullut talvi, ja nyt saapui posti aikanaan. Tuli taas kirje Laurilta, joka yhteisesti luettiin.
Saamme sitte joskus kuulla, mitä päätätte." Päivä rupesi jo hämyttämään, niin ettei enää kelvolla käynyt lukeminen kirjoitusta, joten Marikin pisti sen taskuunsa, vaan päätti kuitenkin heti valoa sytytettyänsä lukea se. Unilukkari sanoi nyt jäähyväiset, ja Severin seurasi häntä ulos.
Sitten Pyökäinen otti puolen isoa arkkia paperia, kirjoitti siihen kolme riviä ja osoitti niitten alle paikan, mihin käski Honkaniemen isännän kirjoittaa nimensä. Honkaniemen isäntä arvasi, että se on valtakirja, mikäpä kirja se muu voisi olla kuin valtakirja, kun siinä on kirjoitusta niin vähän.
Ja osoittaen kirjoitusta sormellaan hän rupesi lukemaan. "Silmänkääntäjä on epäluulonalainen "Miksi hän on tällaisessa valepuvussa?" kysyi Matasunta. "Hänet täytyy vangita." "Ei, ei, hallitsijatar", kuiskasi Aspa. "Tiedätkö sinä, mitä se kirjoitus oli? Sitä ei voi selittää kukaan muu kuin minä." "Mitä se on?"
"Mitähän tuossa noin unhoitetussa muistomerkissä mahtanee olla?" ajattelin ja rupesin tarkastelemaan jotenkin tasaiselle kiwen pinnalle latinakirjaimilla hakattua kirjoitusta.
Kellgren oli lavealta tutkinut sekä indo-germanilaisia että altailaisia kieliä, oli sen ohessa hyvin perehtynyt Suomen kieleen ja otti hartaasti osaa kansallisiin rientoihin. Sekä Suomen että Ruotsin kielellä julkaisi hän kalentereissa ja sanomalehdissä monta kansallisiin asioihin koskevaa kirjoitusta.
"Taitaahan niitä keräytyä noin puolentoista sataan." Me vaikenimme kumpikin. "Kirjoitatkos sinä kauniisti?" alotin minä taas. Mies myhähti koko suunsa leveältä; nyykäytti päätänsä, pistihe konttoriin ja toi paperin, jossa oli kirjoitusta. "Tämä on minun kirjoitustani" sanoi hän, yhä vieläkin hymyillen. Minä katsahdin.
Hän katsoi, kuten jo sanottiin, hetken aikaa tytön kasvoihin, ja hän tahtoi kai lukea vähäsen sitä kirjoitusta, jota jokainen kirjoittaa omalla tavallaan ja lukee tavallaan; mutta hän ei sitä ymmärtänyt.
Lue nyt, mitä minun äitini on siitä tuohon paperille kirjoittanut". "Minä en sitä osaa lukea, se on niin kankeata kirjoitusta". Lents säpsähti näistä sanoista, vaikka Anni kansan tapaan oli sanonut epäselvää kirjoitusta kankeaksi, ja Anni jatkoi: "Lue sinä, minun kuullen". Lents luki lujaa: "Tämä on vilun-ihana kukkanen, joka on kasvanut Sveitsin korkeimmalla vuorella, lumen alla.
Päivän Sana
Muut Etsivät