United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Väliovi jätettiin auki ja Josu asetti vuoteensa, niin että siitä näki isäntänsä. Vihdoinkin nukuttiin siinä iloisessa tiedossa, että yhdessäoloa riittää vielä kuitenkin kuukauden aikaa. Topiaan kirjoitettua Pohjanmaalle, että hän lähtee piammiten pois kotiin maata viljelemään ja peltoa perkkaamaan, tuli sieltä muun mukana käsky myödä puotirakennus heti.
Ja nyt hänessä heräsi palava halu kertomuksen muodossa esittää orjuuden kauhut niin elävästi kuin suinkin mahdollista. Tämän hän tekikin ja jätti käsikirjoituksen eräälle kustantajalle. Mutta tämä pudisti päätänsä, sillä käsikirjoitus oli lavea, ja kukapa viitsisi ostaa neekereistä kirjoitettua romaania? Vaimonsa hartaasta pyynnöstä kustantaja kuitenkin painatti kirjan.
Itse hän oli uskonluopio, katolisuskoon kääntynyt, ja hän avasi maansa kaikille kristityille siirtolaisille, joiden joukossa sattui olemaan muutamia Ruotsalaisia ja Suomalaisiakin. Ilman mitään kirjoitettua lakia tuli uskonvapaus pian käyttöperäiseksi tavaksi Marylandissa. Itse tahtoi lordi Baltimore vain perustuslaillisena hallitsijana hoitaa siirtokuntaa taikka asettaa maaherran sijaansa.
"Puustavi kuollettaa, mutta henki tekee eläväksi". "Mitä sinä tuolla puustavilla ymmärrät? Kirjoitettua sanaako?" "Sekä nykyisten kristittyin että historian kokemus osoittaa, että äänellisesti saarnattu sana vaikuttaa kirjoitettua sanaa enemmän sekä herätykseksi että uskoon saattamiseksi".
Kymmenen puoleksi kirjoitettua, rikki revittyä paperiarkkia makaa lattialla kirjoituspöytäni vierellä sydäntäni kouristi, ajatukseni sekaantuivat minun täytyi heittää kynä pois ja itkeä, itkeä kiivaasti ja katkerasti kuin lapsi. Muutamien tuntien kuluttua koetan jälleen. Mutta minun täytyy jättää kaikki erityiskohdat, tapahtuman sanominen on kylläksi.
Silmälasiensa avulla hän luki seuraavaa, naisen käsialalla kirjoitettua kirjettä: Muuan naishenkilö, joka tahtoo puhutella teitä hyvin tärkeän asian johdosta, toivoo hartaasti saada tavata teidät yksinänne asunnossanne kello kymmenen illalla. Hän tulee esittämään teille erään pyynnön, jonka täyttäminen tuo lohdutusta kärsivälle sydämelle, aiheuttaen tyydytystä teillekin, ei ainoastaan siksi, että saatte tilaisuuden tehdä hyvän työn, vaan myöskin senvuoksi, että tekemällänne palveluksella ansaitsette rahasumman.
Toisella kädellään hän nojautui kainalosauvaansa, toisessa piti kokoonkäärittyä kirjoitettua paperia, ja odotteli siellä suurella maltillisuudella, että tässä seisovassa suuressa mustapukuisten, kyynelsilmäisten sekä kultakirja-nuttuisten herrain joukossa hänellekin kerta joutuisi vuoro. Mitä hän mahtoi hakea? Mitä varten hän niin monta kertaa mahtoi käydä täällä?
Mitä muuta teillä on minulle sanottavaa? Minulla? Ei mitään. Kun vain annan teille sen käärön Käärön? Niin sen; tiedättehän Ah, aivan niin; paperit Pietari Kanslerilta Kas tässä ne ovat, aivan kaikki. Kirjeitä ja pergamentteja herra Olaf Skaktavlille. Käärö on auki, nään minä. Te tunnette kai sisällön? En, herra; minä en mielelläni lue kirjoitettua; siihen on omat syynsä.
Jos kirjeessä nyt seisoisi, että kun luen näitä rivejä, silloin jo niitten kirjoittaja... Hän ei malttanut saattaa loppuun tätä hirveätä ajatusta, vaan viittasi äkisti kamarineitsyttä poistumaan ja avasi, yksinään jäätyänsä, vapisevalla kädellä kirjeen. Neljä tiheään kirjoitettua sivua näki hän edessään. "Jumaloittu, ikuisesti unhoittumaton enkeli!
Jos todella muutamat viikot luovat semmoisen sumun tosi-tapahtumien ympärille, miksi yksi vuosisata ilman kirjoitettua kertomusta olisi muuttanut kristin-uskon, taikka mitä tämä kertomus itse olisi ollut ilman jumalallista innostusta? Paikottain maassa olivat kovin kiihdyksissä.