Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Ahneuden piru valtasi; vihan piru karkoitti, samassa määrässä kuin ruumiillinen tuska ja kipu vaivasi Mattia, katumuksen kauas, kauas pois. Hän katseli puolitekoista työtä ja hän päätti sitä jatkaa. Akkunasta kävi hiljainen tuulen henki yhä, likemmälle lähestyvän päivän enne; auringosta alkoi jo reuna näkyä taivahan rannalla. Hän katseli vielä kerran ympärilleen.
Tuokiossa tunsin raatelevaa tuskaa jäsenissäni, kuolettavaa yökötystä ja sielullista kauhua sellaista, jota saadaan kokea vain syntymän taikka kuoleman hetkellä. Sitten helpotti kipu nopeasti ja minä heräsin ankarasta taudista. Tunteissani oli jotain ihmeellistä, jotain kuvaamatonta uutta ja juuri sen takia uskomattoman suloista. Tunsin olevani nuorempi, köykäisempi, onnellisempi.
No, anna mennä; sinä voit saada kauniimpia ja mukavampia tyttöjä kuin hän. Ei siinä ole huokailemista." "Oi, jos olisit vaiti juoruinesi ... sinä et tiedä mikä on todellinen rakkaus," sanoi asessori. "En, Jumalan kiitos; sillä se lienee tukala kipu, jonka näkee sinusta." "
Keskilattialle oli kyhätty hissilaitoksella varustetut telineet: siihen aikaan kaikissa Euroopan maissa tavallinen kidutuskone, johon uhri ripustettiin peukaloistaan, sitten kun jalkoihin oli sidottu painoja, joita lisättiin, kunnes kipu ja tuskat pakottivat onnettoman huutamaan armoa ja tunnustamaan itsensä syylliseksi.
Kipeästi tuo tosin pistää minuun; vaan vihasta on tuo kipu kaukana. Kerran vihasin minä teitä; se oli silloin, kun Maria heitti pois kädestänsä kukkani; vaan siitä ajasta on vihani monin kerroin sammunut«. «Minä tiesin sen, ja minä kiitän teitä, sillä te olette suurta ylevyyttä minua kohtaan osoittanut; minä en sitä ikinä unhota. Nyt on totuuden hetki, sanoitte te. Oikein, niin. Kuule, Anna!
Näkyi heti että tytär tunsi helpoitusta, kouristukset lakkasivat, silmät ummistuivat ja hetkisen kuluttua vaipui sairas makeaan uneen. "Jumala olkoon kiitetty", huudahti isä, "hän on siis pelastettu!" "On!" vastasi Kivisydän, "ellei vaan kipu palaa takaisin, niin ei mitään ole pelkäämistä. Voitte nyt minuttakin tulla toimeen.
Mutta ei kukaan voi siihen selitystä antaa, sillä aina olivat ahdistetut ennen alistuneet. Silloin astuu esiin hänen eminenssinsä hovinarri, jota hän kuljettaa matkoillaankin mukanaan, ja pyytää saada puhua. Puhu! sanoo suur'inkvisiittori. Tukkikaa hänen suunsa! neuvoo narri. Huutaminen helpottaa kipuja, mutta kipu on kaksinkertainen, kun sitä ei saa huutamalla lieventää.
Jumala oli suojeleva hänen ruumistaan ja sieluaan; pahempi oli hänen tuomariensa laita, arveli hän. Hänet, vietiin huoneeseen, jossa oli kidutuskoneita. »Voitte murskata kaikki jäseneni», sanoi hän, »ja jos muutan mielipidettä, ei se kuitenkaan merkitse mitään, sillä silloin kipu pakoittaa minut väärään tunnustukseen.»
Selittämätöin tuskan tunne valtasi hänet, hän katseli ympärilleen, ikäänkuin olisi tahtonut huutaa toisia avuksi, mutta yhtään ihmistä ei näkynyt, kello kävi kahta, ja pilvinen, tähdetöin taivas teki yön melkein sysimustaksi... Kootessaan kaikki voimansa hän pääsi horjumalla muutaman askeleen eteenpäin. Mutta samassa kävi pään kipu niin ankaraksi, että hänen uudelleen täytyi seisahtua.
Saat tuota vielä sinäkin paremmankin kuin tuon potaattinenän ... jos kerran on semmoinen kipu miehen perään!» Anna Liisa loukkautui ja pelästyi samalla. Mennyttä oli siis kaikki toivo; hukkunut oli Antti. Koetti hän siinä vielä jotain kysyä, mutta nyt ei enää vastannut Hyvärinen, vaan sieppasi suutuksissaan päreen, antoi sillä lapsien pohkeille ja kiukutteli: »Saunaan siitä menkää tappelemaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät