Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
»Missä ovat herrat?» huusi Tuira ja syöksyi joukkoon, Kivinen jälessä ja vimmautuivat otteluun. »Puhtaaksi sali!» kiljahti Tuira katsahtaen Kiviseen ja he alkoivat toimensa sysäten ja syytäen miehiä ulos ovesta, tutut ja tuntemattomat, joka kävi nopeasti ja puhtaasti kuin ajatus. Pihalla seisoivat kaikki miehet hämmästyneinä siitä, mitä oli tapahtunut, ja katselivat tyhminä toisiaan.
Tuo hymy ei voinut erehdyttää, istuja oli todella se, jota hän haki. Samassa hetkessä hevonen hirnahti. Mylady nosti päätänsä, näki Athoksen kalpeat kasvot lasinruudussa ja kiljahti. Athos ymmärsi että hänet oli tunnettu, työnsi polvellaan ja kädellään ikkunaa, ikkuna antoi mukaa, ruudut särkyivät. Ja ikäänkuin koston haamu hyppäsi Athos huoneesen.
Sen löysin pyryilman ajamana Kavon sillalta. Mikko tarkasti paperia ja huomasi sen olevan tuon kaivatun kontrahdin. Jumalan kiitos! kiljahti hän. Nyt olen pelastettu. Viljasi saat millä hetkellä tahansa. Tämän yötä makasi Mikko taas monen ajan perästä rauhallista unta. Ennen levolle mentyä kiitti Katri hartaudella Herraa, joka oli poistanut nuot uhkaavat pilvet.
Yhä likemmäksi se lähestyi meitä ja äkkiä seisoi sveitsiläisessä talossa asuva nuori rouva muutaman askeleen päässä herrasta ja lapsesta hän kiljahti ja löi kädet silmiensä eteen. Vanha herra säikähti. En ikinä voi unhottaa sitä ivan osoitusta, joka heti taasen saattoi liikutetut, kauniit vanhat kasvot kangistumaan.
Ei ollut itkijä Marja, vaan Kaisa, joka voihkien vaipui rappujen eteen, sydänalaansa painaen, saamatta sanaa suustaan. Mikä sinun tuli? Juoskaa koskelle apuun! Menikö Marja koskeen? kiljahti Juha. Kun se Karjalan mies kunse vei emännän. Mitenkä vei? Missä? Nyt, nyt ihan ikään minä näin Mitä näit? Tempasi venheeseensä.
Mylady juoksi ovelle ja tempasi sen auki; kalpeampana ja vielä uhkaavampana kuin Athos, seisoi d'Artagnan kynnyksellä. Mylady vetäytyi takaisin ja kiljahti uudestaan. D'Artagnan, luullen hänellä olevan vielä mahdollisuuden päästä pakoon, ja peljäten että hän livistäisi heidän käsistänsä, veti pistoolin vyöltänsä. Mutta Athos kohotti kätensä.
Hetken perästä hän nousi ja hänen kalpeat, kauniit kasvonsa olivat jälleen tyynet ja rauhalliset. Hennoin vapisevin käsin hän avasi vainajan silmäluomet; mutta kohdatessaan toisen lasittuneen elottoman katseen, kiljahti hän kuin olisi nähnyt edessään aaveen.
Voishan sitä, ellei oisi sairas lässä, lautsall' lepäis nainen norja, joka voittajille jäisi, oisi vainolaisen orja, ryssän miestä miellyttäisi. Hurtan hurjat silmät suurtuu, mutta sydän itkee, suree, urat poskipäihin uurtuu, kun hän hammastansa puree: kiljahti hän kerran, sitten kylkirauan kylmän pisti puhki rintain ripeitten; siihen jäi se niinkuin risti.
Te olitte luostarissa, sanoi pyöveli ja sieltä te lähditte, syöstäksenne veljeni turmioon. Mylady kiljahti kauhistuksesta ja vaipui polvilleen. Pyöveli otti häntä kainaloista, nosti hänet pystyyn ja rupesi viemään häntä veneesen. Jumalani, Jumalani, aiotteko hukuttaa minut?
Mutta siitä huolimatta sillä keppinsä palasella yhä hakkasi sitä parkuvaa poikaa joka ei kyennyt itseään puolustamaan, kun se ensimäinen isku oli käynyt käteenkin, että käsi meni varattomaksi. Toiset pojat yrittivät hätäytymään, mutta yksi heistä kuitenkin kiljahti: "Hei pojat. Annetaan sen rohjukselle samalla mitalla itselleen."
Päivän Sana
Muut Etsivät