Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. lokakuuta 2025
Onko Matti sitten mielestäsi niin erinomaisen virkeä sielun ja ruumiin puolesta? Mitä tyhjiä viisastelet! Usko minua, Antti, ruumiisi parhaiten virkistät joka seitsemäntenä lepopäivänä ja mitä sieluusi tulee, niin ell'ei se virkisty juuri samana päivänä, turhaan sitä taas markkinoillakin koetat elähyttää. Antti jo kiivastui.
Ettekö te sitten ole poika..? Tyttökö sinä olet? Vai ... ämmä? Sinä itse olet hävytön ämmä, kiivastui Kukkelman. Mitä? Tahdotko sinä kuulla ... sinä ... minkä arvon sinä tienaat ... mikä lintu ollenetkaan ... joka et voi elää muuta kuin plankningin ja piikkiaidan takana! Et huomaa ihmistä olevankaan siellä, mikä ei ole sellaista kuin yleinen narrillinen muoti.
Kenonen kiivastui ja käski suutuksissaan: »Viskatkaa sitte se kaivoon, niin eivät ainakaan rosvot varasta!» Rahtilaiset täyttivät pyynnön nopeasti. Anna Liisa huomasi sen ja huusi hädissään lampaiden luota: »Hyvä isä tokiinsa! Minkätähden ne viskasivat Ihalaisen tervatölkin kaivoon?» »Kenonen käski tervaamaan veden, jotta se ei happane», viisastelivat rahtilaiset.
Mistä syystä niin paha mieli? kyseli Jenny-neiti. Aliina ei voinut vastata mitään, turvaili vain syrjäiseen soppeen istumaan. Oletko sinä, Iida, jollain tavalla loukannut? kysyi Jenny. En toki. Kuka sitten? Tiedätkö sinä? Kyllä minä tiedän. Sano sitten. Ei sitä voisi sanoa. Miksei voi sanoa, kiivastui Jenny-neiti.
Mutta niin pitkälle E. F. Garman ei ole joutunut, että lainaavat rahoja omalta omalta väeltänsä." Hetkisen istui tuo viekas kippari Worse äänetönnä; mutta viimein se tuntui hänestä liian hassulta; hän kiivastui ja löi nyrkkinsä pöytään: "Ei, kuules Morten Vaari! nyt tuo ylhäisyytesi jo hyppää aisojen yli!
"Kyllä, mutta myrkyllisinä käärmeinä, tyhjinä houreina, joilla ei ole vähintäkään yhteyttä siveyden eikä ihmishengen korkeitten ja pyhimpien pyrintöjen kanssa. Sinä ja veljesi, te olette halpoja ja epäjaloja sielunne pohjasta! Siellä ei ole tilaa kiitollisuudellekaan!" "Minä kiittäisin sinua nautitusta leivästä, ell'ei minulla olisi enempää vaadittavana!" kiivastui Charlotte.
"Eihän puheestasi tule totta eikä vettä; aina tulee mutta." "Jumapeukko! kiivastui Simo. Hän on hih ... hih ... hihhulilainen!" Sanat tulivat repäisemällä. "Isät, äidit, tyttäret kaikki he ovat hihhulilaisia, yhtä kovia uskossaan, kuin maalain tuomio päätöksissään." "Semmoisiako, jotka jakelevat synninpäästöjä toisilleen ja kirkonmenoissa pääasiallisesti suutelevat."
Jälleen olisi hän tahtonut puraista poikki tuon harmillisen kielen, joka ei pysynyt aisoissa. Minkätähden hän aina kiivastui niin kovin? Eugen saattoi sanoa tuhat kertaa loukkaavampia sanoja kuin hän, mutta hän pysyi tyynenä, jäätävän kylmänä ja tyynenä, ja senvuoksi hän oli aina voiton puolella. Niin hän oli nytkin.
No mutta tiedäthän sinä, että minun on vaikea, aivan mahdoton heidän kanssaan tuollaisista asioista puhua. Sinä sitten kuitenkin lopulta kiivastut, niinkuin Otollekin. Pian vielä Laurikin lähtee. Olet hänelle, niinkuin ei häntä olisi olemassakaan. Ja siellä hän nyt meneekin. Rovasti kiivastui. Menköön ja kuta pikemmin sitä parempi! Tämä alkaakin jo olla liikaa.
»Olemme», myönsi Jussi kieltämättömän tosiasian. »Mitäs te taas tänne tulitte?» kiivastui Tahvanainen edelleen. »Ka kun se toi.» »Toi!... Kuka lempo teidät tänne toi!... Hunsvotit! Itse te tänne tulitte», ärjäsi Tahvanainen. Nyt kiivastui Jussi ja sanoi: »Jo nyt valehtelet, jotta me itse tulimme. Se toi.» »Kuka 'se'?» »Ka, tuo poliisi!
Päivän Sana
Muut Etsivät