Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
"Vieläkö sitä mitä kuuluu?... vieläkö ... vieläkö sitä kuuluu?" kiirehti lukkari, nopeasti puhua säpättäen ja auttaen palttoot päältä. "Eipä sitä... Tervehdi nyt, Petterikin, lukkaria", jatkoi ukko. Petteri kumarsi ja tervehti, hymyillen entiseen tapaansa.
Mutta nähtävästi hän tiedusteli aivan toista asiaa kuin tätä, sillä hän tapaili hermostuneella levottomuudella pojan katseita. Viipyi kotvan ennen kuin Martti vastasi: Rääpin niin kuin tällainen rääppii. Mutta suuttumus nousi pojassa niin ettei voinut hillitä itseään. Hän heitti lusikan kädestään ja kiirehti kuohuaan pidätellen ulos. Isän kasvoille nousi pilvi.
Ja kun Aarnio yhä viivytteli vastauksessaan, kiirehti hän jatkamaan: Ettekö muista miten lapsena ennen niin usein näimme toisiamme? Aarnio oli vieläkin kuin puusta pudonnut, osaamatta ihmetyksestä vastata.
Ajetaan hiukan juosten, sanoi hän ja kiirehti hevostansa. Kun hän sitten ei huomannut miestään vieressään, kääntyi hän ja alkoi hilpeästi nauraa nähdessään Julienin aivan kalpeana pitelevän kiinni laukkaavan hevosen harjasta ja lystikkäästi hölköttävän sen selässä. Ja kun hän lisäksi oli kaunis ja komea mies, niin näytti hänen kömpelyytensä ja pelkuruutensa vieläkin hullunkurisemmalta.
Hänen majapaikkansa oli tosin sangen huono, vaan isäntä otti hänet ystävällisesti vastaan, antoi hänelle parhaimman kammarinsa ja pani hänen hevosensa parhaasen paikkaan ometassa. Vaatimatoin Feliks oli varsin tyytyväinen ja makasi kovalla olkisijallansa virvoittavata unta. Uudistetuilla voimilla hän seuraavana aamuna heräsi ja kiirehti jälleen matkalle. Isäntä löysi hänen hevosen luona tallissa.
Kun tapasimme hänen äitinsä, kuiskasi Edit hänen korvaansa jotakin ja kiirehti punastuen pois, jättäen meidät kahden. Oli selvää, että vaikka kohtaloni oli jo tähänkin saakka ollut peräti kummallinen, saisin nyt tietää ehkä kaikkein ihmeellisimmän puolen siitä. Rouva Leete kertoi, että Edit oli kadotetun morsiameni Edit Bartlettin pojantyttären tytär.
»Joudu jo, lapseni, joudu pois sateesta», kiirehti häntä äiti vieläkin ja, tarttuen Heikin käteen, riensi hän tämän kanssa ylös tupaan.
Mutta pari päivää sen perästä kuitenkin oli samanlaisia kertomuksia kerrottu rovastinnallekkin, mikä niitä kuultuaan kiirehti rovastin kamariin ja tullessaan puoleksi huutaen alkoi: "Kuulehan sinä, Hermanni, kun nyt on nostettu sellainen puhe, ja sen ja senkin lainen puhe, että sinä Hermanni, olisit sekaantunut Jahtirannan Kaisan kanssa."
Mutta kun rovasti sanoi antavansa kahden viikon perästä yhden kappaleen kaikista kuvista, mitä hän täällä otti, niin väki kiirehti hyvillään leikkuuksensa rintuukseen. Leikkuun olikin kiire, sillä ruis jo pyrki karisemaan, vaikka ei ollut puoltakaan vielä leikattu.
Jopa nauroi nyt Tuokko kauniimmasti kuin koskaan ennen ja sanoi: Polttaa mokomat. On tuota muutkin olleet nuorena, eikä noita tarvinneet. Arolainen yritti vielä jatkaa intosta, vaan painoi väkisin suunsa kiinni. Viija tuli samassa ilmoittamaan, että pojat tappelevat ulkona ja haukkuvat toisiaan. Tuokko kiirehti hätään.
Päivän Sana
Muut Etsivät