Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025


Sinä et ymmärrä minun syitäni. Minä en voi olla kihloissa eli tietää että niin ja niin pitkän ajan perästä me menemme naimisiin. Oletko sinä ajatellut sitä asiaa, mitä minä sillä aikaa teen kuin sinä valmistut kapteeniksi? Ja toiseksi en minä kuitenkaan voi ajatella vihkiäisiä, josta sinä näet, ettei yhtymisestämme voi koskaan mitään tulla.

No, nyt on piru merrassa! Sitäkö hän luuli ? Ja minä kuin tarkoitin 1,000 m:kan vekseliä. Ja nyt minä olen kihloissa hänen kanssaan Kihloissa! Minä! Minä joka ! Taivas varjelkoon aivojani! Ulos, ulos koko talosta, muuten tulen hulluksi! Kymmenes kohtaus. Juonas. Neiti Kortman. Liisi. Rouvat. Juonas Onko neiti täällä? Ei tainnut olla sitä aivan hauskempaa laatua, jos Juonas oikein ymmärtää. Ai ai!

Mutta jo minä olen tähän pesään kyllästynyt. No? Muutan Helsinkiin. Tohtori oli jo istunut, mutta nousi jälleen ylös, tuli Henrikin luo ja, puistaen häntä olasta, sanoi: Minä olen kihloissa, mies. Hurraa!

Itse isku tapahtui näin: He olivat ankarasti riidelleet, ja vihdoin Georg kysyi: Olemmeko me siis kihloissa vai emme? Tämä oli sanottu kärsimättömästi. Georg oli nähtävästi kadottanut tasapainonsa. "Kihloissa?" Mitä se merkitsee? Tahtoisinpa todella tietää mitä se merkitsee: "kihloissa!" sanoi Helena. Kylläpä olet naiivi, pani Georg ja käänsi ylenkatseellisesti pois päänsä.

Tytär hänellä tosin vielä oli, mutta sekin jo kihloissa. Mitä tekisi hän yksin ulkomailla? Eikö ollut uljaampi katsoa kohtaloa silmiin ja peittyä lepoon saman turpeen alle, jonka puolesta hänen esi-isänsä olivat auralla, miekalla ja mietteellä sotineet? Parooni Manfelt oli vanha mies. Hän kysyi Jaanan nimeä eikä sittenkään, vaikka Jaana sanoi sen, muistanut koskaan kuulleensa sitä.

Mutta, veljeni hän kantaa kihlasormusta ja on kihloissa asessori Svaningin kanssa. Minä en ymmärrä ihmistä, Svaningia nimittäin, mitä hän huolii tytöstä sittekuin hänellä ei ole rahaa; sillä ei hän voi rakastaa niinkuin me toiset älyttömät ihmiset.

Pilkkaa sinä vaan postilloita ja muita pyhiä kirjoja, mutta saat nähdä että siinä ei ole hiuskarvaakaan valetta siinä, mitä minä sanon. Ettäkö ei rouva enää tunne meitä? Kyllä minä en jaksa muistaa. Olinhan minä piikanakin rouvan kotona yhteen aikaan. Ai.. Anni Mähönen, kyllä .. kyllä minä nyt! Sehän oli siihen aikaan, kun Antti ja minä olimme kihloissa. Niin, siihen aikaanhan se taisi olla.

Kun hän oli istuutunut, pani hän lakkinsa viereiselle tuolille, epäröi hetkisen, minne panisi kätensä, laski ne ensin polvilleen, sitten tuolin käsinojalle ja lopuksi hän pani sormensa ristiin kuin rukoukseen. Samassa tuli Julien sisään. Jeanne hämmästyi eikä ollut tuntea häntä. Hän oli ajanut partansa, oli kaunis, komea ja miellyttävä kuin kihloissa ollessaan.

"Jos et sinä olisi kihloissa," hymyili ukko, "ja kun minä näen liiaksi ihastuneesi, niin näyttää kuin sinulla itselläsi olisi tuumia." Minä punastuin, sillä minulla oli tosiaankin tuuma, vaikka ei itseäni varten.

Hän näytti olevan jotenkin hyvällä tuulella, siveli harmaata partaansa, ja sanoi: Niin poikani, kun huomena lähdet, niin tulin luoksesi keskustelemaan tulevan ajan asioista, sillä minä tunnen ruumiini raukenevan. Kuolemani voi olla hyvinkin likellä; mutta sitä ennen tahtoisin nähdä sinut kihloissa. Etsi siis, jos et vielä ole asiassa kiini, itsellesi sopiva morsian.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät