Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Kuinka kauniilta Tuo sydämenne kesä näyttäneekin, En viipyä ma voi. VON ST
Tosinhan he sanoivat tulleensa vain katsomaan laivaa, vaan ... niin vaan... Kalastajat ne nyt kerran ovat semmoista väkeä. Toisena joulupäivänä noudatti Sören pastorin leikkilaivan korjattavaksi. Kesä oli ja keskipäivä.
Jos kukka muutetaan eteläisestä maanpuoliskosta pohjoiseen, kukkii hän keskellä talvea, sillä silloin on kesä hänen kotimaassansa, ja jos ruotsalainen muuttaa minne tahansa, on hän syntynyt ja kasvanut sotilaaksi, joll'ei hän olisikaan aseissa.
Tämä perintönä suvusta sukuun käypä luulo on vaikuttanut paljon, että aivan viimeisiin aikoihin asti on Norrlanni ollut valtion lapsipuoli, jolla ei ole suuria lahjoja ja saa siis olla jylhyydessänsä, sentähden viljeltiin mieluummin juoksuhietaa Skoonessa, kuin rikottiin viljelystä odottavaa maata Norrlannissa, jossa kesä, lyhyt, mutta kukoistava, kiihoittaa pikaisia viljantuloja vuosituhansia uinailleesta maasta.
"Silliä niin! oikeita talvisilliä!" "Oo, kesä- tai talvisilliä! Ulkovuoraus meni hiiteen, kun menikin!" "Katsokaas, kuinka kirkkaita ja lihavia ne ovat ... ruusunpunasta simpukankuoressa, ja tummanruskeita seljästä ... niinkuin metalli! Niin, nämä ovat oikeita emäsilliä! suuria, paksuja veitikoita! oikeita Pohjanmeren jätkiä!... Ne tulevat talvipuvussa merestä! Nämä ovat herkkua!"
Riitaa ja rätinää oli Katrin kanssa, ja Sampan hoito oli minusta karvasta kuin terva. Minä sain nöyryytystä, vaan sydämmeni ei ottanut nöyrtyäkseen. Seuraava kesä kun tuli, oli se minulle samanlainen kun mennyt. Samppa vietiin Katrin kanssa niitylle ja minut jätettiin taas pönkän taakse siihen entiseen puolipimeään pirttiin.
Mutta se kevät oli kirkas kuin hopea ja se kesä lämmin kuin kulta, ja molempien talojen välisellä pellonmäellä kasvava iänikuinen pihlaja kuuli sinä kesänä kuiskauksia, jotka saivat sen vanhan sydämen sykähtelemään. Kuinka suloista onkaan rakkaus, kun se on salaista kun sitä uskaltaa vain hiipien lähetä ja siitä vain kuiskaten puhua ja ainoana uskottuna on vanha puu, joka ei kieli.
Kauas oli se siirtynyt, elon tulinen lähde; tuskinpa se eräänä päivänä enään nosti otsansakaan ylös metsien sinisestä helmasta. Mutta silloinpa se samassa kääntyikin ja alkoi taasen matkansa Pohjolaan. Kesä oli tullut, kaski karsittiin; ja kuumina poutapäivinä kuivi summaton risurykelmä, ja polton-aika lähestyi.
Iloiten toivat he penkkejä uuteen peltoonsa, joihin sitten istuttivat pottuja, levittivät lantaa niiden päälle ja multasivat sitten viimeiseksi. Kesä tuli aina ihanammaksi; aurinko paistoi niin lämpymästi, ja silloin tällöin satoi runsaan kasteen; tuntuipa siltä kuin Luoja olisi oikeen hautomalla herättänyt kuollutta luontoa uuteen eloon.
Kesä oli kulunut loppuun ja Tuomarilassa valmistettiin kesävieraiden lähtöä. Vaatteita silitettiin, koreja ja matkalaukkuja tuotiin esille, ja Aini kantoi puhtaat, silitetyt vaatteet sylillisen toisensa perästä ylisiin ja auttoi tovereitaan niiden laittelemisessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät