Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025


Hän istahti, katseli minua tarkasti ja kuunteli aivan ääneti kaikkia, mitä minulla oli kerrottavaa. Minä muistan hyvin, kuinka arvokkaalta, vieläpä ihanalta hänen kasvojensa kärsivällinen vakavuus minusta näytti, kun hän, vähitellen siirrettyään silmänsä pois minun silmistäni, istui ja katsoi alaspäin, käsi poskella. Hän ei pyytänyt keskeyttää, vaan istui koko ajan mitään puhumatta.

Kun vihkiäiset olivat ohitse, oli sillä osalla vaimoväestä, jolla oli ollut onni niitä näkemään ja kuulemaan, paljon kerrottavaa ulkona seisoville; ei ikipäivinä oltu nähty yljän niin kovasti itkevän, ei koskaan semmoista ole miehestä kuultukaan.

"On kyllä", virkkoi tyttö, "hän lähetti minut tänne pyytämään sinua tulemaan meille nyt heti; hänellä on varmaan jotakin hyvin iloista kerrottavaa, sillä kuulin hänen sanovan Liisulle kerran tuodessaan metsästä kotiin kiviä kokonaisen kantamuksen: Ei nyt tarvitse Pekan enää kulkea metsiä.

Istukaa nyt, tohtori Hart, niin kerron teille jotain." Vilma Aarnio osasi olla notkea ja pehmeä kuin kissanpoikanen ja mukautui nopeasti kaikkiin olosuhteisiin. Ylioppilas Miettinen nousi kohteliaasti ja tarjosi tuolinsa Hartille, jonka tämä hiukan esteltyään vastaanotti. Hän kumarsi kahdelle neidille samassa pöydässä ja kääntyi sitten Vilman puoleen kysymään mitä hänellä oli kerrottavaa.

"Niin, rakas sisareni; olen kuullut hyviä uutisia ja pahoja uutisia, mutta en Labeosta mitään. Mutta sinä olet niin alakuloinen, etten tohdi sanoa mitään. Tule", ja hellästi tarttuen hänen käteensä astui hän pylväskäytävää kohden. "Helena, luuletko, että jaksat kuulla, mitä minulla on kerrottavaa?" kysyi hän, kun he seisoivat siellä yhdessä.

Samalla tavoin palaa mehiläinen retkiltään turvalliseen pesäänsä tuoden mesisaaliinsa koottuna kedon kukkasista. Kuinka paljon onkaan silloin molemminpuolin kerrottavaa, kuunneltavaa ja nautittavaa!

Paljon olisi kerrottavaa Kölliskön ja minun häistäni, jotka yhdessä vietimme, ynnä sitä seuraavasta elämän onnellisuudesta, mutta koska niistä semmoisista kertovat yhteen ääneen melkein kaikki "novellit", niin voimme ne huoletta sikseen heittää. Muutamia viikkoja häittemme jälkeen sairastui vanha äitimme ja nukkui uskossa rauhallisesti viimeiseen uneensa.

Kirkon rappusilla yhdytti hän mummon, jolla oli kaikenlaista kerrottavaa, kun ei ollut Elsaa koko talvena nähnyt. Muun muassa oli hänellä terveisiä Matilta, joka oli mummolle kirjoittanut Itäindiasta asti, joka mahtoi olla mahdottoman kaukana meidän maasta. Pahaksi onneksi ei mummo ollut huomannut ottaa tuota kirjettä taskuunsa, sitähän olisi kyllä sopinut näyttää tuossa kirkon rappusilla.

Tosin kyllä en sillä tule herättämään mitään harrastusta; minulla ei nimittäin ole mitään hauskempaa kerrottavaa itsestäni, kuin että olen vanha yksinäinen nainen, joka elän hyvin vähissä varoissa. Ja tiedän että ihmisten mielestä yleensä sellaisissa henkilöissä ei ole mitään harrastusta herättävää mielipide, johon muuten minäkin täydellisesti yhdyn.

Hänen perässään ratsasti Vakis, joka ei tahtonut luopua isännästään, ainakaan saattamatta häntä jonkin matkaa. Yht'äkkiä Vakis ratsasti isäntänsä rinnalle. "Herra", sanoi hän, "minulla on sinulle hiukan kerrottavaa." "Miksi et ole siitä ennen puhunut?" "Koska minulta ei ole tähän saakka kysytty." "No, nyt kysyn sinulta." "Kun minulta kysytään, niin minä rehellisesti vastaan.

Päivän Sana

koiraksilta

Muut Etsivät