Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Olipa jommoinenkin joukko rattaita rusthollin pihalla, ja tuvassa oli koolla koko tuo mahtava sukukunta. Siinä istui miehiä miesten vieressä, kellä pitkävartiset saappaat, kellä rautanaulaiset sidekengät jaloissa, kolmikolkkaiset hatut päässä, kellä kärki- kellä laitapuoli edessäpäin.
Mutta hänet ymmärrettiin paremmin kuin hän osasi aavistaakaan. Marialla oli siinä suhteessa niin hieno vaisto, kuin kellä muulla Eevan tyttärellä hyvänsä, ja olisipa hän ollut sokea, ellei hän olisi huomannut Aadolfin sydämen tilaa.
Välin sukellamme Sorsan mahtihin; Välin loiskahdamme Lohen laillakin; Veestä ruumis virkeyttä, Jaloutta juo, Niin kuin kaunis lummenkukka, Upukkainen tuo. Raitistunut kyllä Ruumihimme on. Vaan nyt kellä yllä Vaatteet ensin on! Nyt on kiire, nyt on hätä Tuiki tulinen! Viimeks jäävä saapi nimen: "Matti Myöhänen". Veikoille. Kas, kuin tuolla kunnahalla Kiiltomato pilkuttaa!
PANDARUS. Onko hän täällä, kysytte? Se on enemmän kuin mitä minä tiedän, jumal'auta! Itse tulin myöhään kotiin. Mitä hänellä olisi täällä tekemistä? AENEAS. Kellä? Kas, kas vain! Näin vahingoitatte häntä tietämättänne. Olette hänelle niin uskollinen, että petätte hänet. Olkaa hänestä mitään tietämättä, mutta tuokaa hänet kuitenkin tänne. Kas niin! TROILUS. Mik' on? Mit' asiaa?
Issakainen heittäytyi kavaluudessaan ikäänkuin asiaa itsekseen syvästi mieteksimään, imeksi puolisammunutta piippuaan ja tovin kuluttua, siinä mahallaan loikoessaan rauhallisena, muka ihmeissään oudosteli: »Niin, että on se todellakin ihme, kun niinkin pieni asia kuin viisaus, voi tään ihmisen elämässä pelata niin suurta osuutta!... Jos kellä sattuu olemaan heikko pää.»
Toi valuharkkoisen nyt diskoskiekon Akhilleus, aimo jot' Eetion monet heittänyt heitot ol' ammoin; vaan hänet hengeti lyönyt ol' askelnopsa Akhilleus, senkin laivoilleen sotasaaliin muun kera vienyt. Sitten nousi ja lausui noin hän akhaijien kesken: "Tulkaa, kellä on vain halu astua myös tähän kilpaan!
Mutta jokahisen mielessä oli samana arvoituksena se lompakkojuttu, kun sitä ei kukaan nähnyt eikä varmaan tiennyt, kellä se on. Kaikki tahtoivat päästä selville, missä se oikeastaan oli ja otettiin puheiksi heti lompakon maljan kallistettua. Mutta lompakkoa ei ollut kellään. Ei kellään.
Luin kerran eräästä kirjasta seuraavat monipuolisen aattelijan Steffensin lausumat sanat: «Kellä ei ole mitään tointa, johon voisi antautua uskollisella innolla, ken ei rakasta sitä tointa niinkuin itseään ja kaikkia ihmisiä, hän ei ole löytänyt sitä vakavaa pohjaa, jonka perustuksella kristinusko kantaa hedelmiä.
Tuli kaksi rohkean näköistä miestä pirttiin, kysyivät, onko kellä myydä talia, voita, lammasnahkoja, oravia, jäniksiä, kettuja y.m. Herkko kuin näki, ettei Pekassa ole itsessään kauppijasta, niin kiljahti oikeen ihastuksella: "Täällä on mitä myydä ja myöjät ovat paikalla. Tule jumalanluoma oikeen miehisten miesten kanssa kaupan tekoon. Nyt ei ole nurrupojat asiassa.
Ja jos kummia kaihotaan, niin tahtoisin tietää kellä siihen ammattiin on parempaa oikeutta kuin minulla, joka, niin sanoakseni, olen ollut lapsen sekä isä että äiti". Täydellinen vaitolo seurasi tämän merkillisen puheen jälkeen.
Päivän Sana
Muut Etsivät