United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Seuraus siitä olisikin ollut, ett'ei Bolton olisi koskaan enää syönyt päivällistä luonamme", sanoin minä, "sillä hän on päättänyt välttää kaikkia seuroja, joissa tämä kiusaus on hänelle tarjona". "Me emme tarvitse viiniä, emmekä hankikkaan sitä. Mary keittää vallan oivallista kahvia ja se on paljon parempaa, kuin viini.
»Kuka sitte, ei kukaan muu olisi saanut sitä tällä kertaa keittää. Tule, Kyllikki!» He istuutuivat pöydän ääreen ja joivat sanaa sanomatta, ainoastaan toisiaan katsellen. Lapsi äännähti, molemmat nousivat nopeasti. »Mikä pojua vaivaa ikäväkö tuli...?» puheli Kyllikki hellästi. Nosti pienoisen ylös ja alkoi puhua hänen kanssaan katseilla, kasvonilmeillä ja pienillä herttaisilla päänliikkeillä.
"Mene tuonne minun tupaani", jatkoi hän, melkein työntämällä ajaen hämmästynyttä talonpoikaa ulos; "mene sinne vaimoni luokse ... hän keittää sulle teetä; minä tulen heti kohta; mene. No mene nyt vaan!" Sidor meni ulos. "Senkin karhu!" jupisi hänen peräänsä pääkonttoristi, pyöritti päätään ja rupesi jälleen laskemaan.
Värisevin käsin hän piti kiinni pojastaan ja ilmoitti jok'ikiselle, joka tuli tätä katsomaan, että he olivat yhdessä myytävät, vakuuttaen, että hän kyllä vielä jaksoi pestä, keittää ja tehdä yhtä ja toista. Haley mieltyi heti tähän nuoreen rotevaan poikaan ja osti hänet ynnä pari muuta neekeriä. Mutta äitiä ei hän luvannut ottaa ilmaiseksikaan.
"Elsa on niin lapsellinen vielä. Mutta jos lähdemme sinne illalla, pitää meidän keittää teetä siellä ja siksi sinä Elsa voisit taas leipoa hiukan niitä sinun hyviä sokerileipiäsi, joista tohtori Eksköld toissa päivänä piti niin paljon." Rouva Huovinen huokasi helpoituksesta.
Mihinkä kohtaan sinuun koskee? koetti rouva kysellä, mutta herra ei vastausta antanut. Koskeeko päähän? Vai ehkä olet vilustunut? Jos minä käskisin keittää teetä? Ei tarvitse... Hierominen sinulle ehkä hyvää tekisi... se on varmaankin se sinun vanha kaulatautisi, annatko minä koetan... Mitä helvettiä sinä hommaat siinä ... anna minun olla rauhassa...!
"Turkanen, tuota karhua!" sanoi göteporilainen, "hänellä ei ole kädet, vaan karhunkäpälät!" Prampurje oli vedetty ylös, isopurje kiinni, lyyväri kiinni ja märssypurje reivattu: Ja nyt piti Rejerin keittää kahvia päivävahdille!... Hän teki tulen keittiöön, huuhteli suuren kuparikattilan ja nosti sen liedelle. Kaikki tämä tapahtui kiukustuneella itsepintaisuudella.
»Ai Viion, nythän minä muistan, joka kutoo kangasta?» »Niin, Elsan äiti se kutoo.» »Joo, joo», jo nyt rouva muisti. »Joo, joo», vakuutti hän vielä. Ja nyt hän muisti Elsan, joka oli käynyt nauhaa kaupalla, että saisi riisiryynipuuroa keittää. Hän muisti nyt sen tapauksen tarkkaan, sillä siitä oli ollut puhetta rouvasväen seurassa.
Ei äijä siitä köyhdy, ei sen varat siitä vähene! Hyvät herrat, mitäpä pitkistä puheista! Minä kohotan tämän korean lasin, jossa jalo neste helmeilee... Kaikki muutkin kohottivat lasinsa ja odottivat vain tilaisuutta niitä tyhjentääkseen, sillä samppanja on juomaa, jota malttaa keittää, mutta ei jäähdyttää.
Tämmöisiä hauki poikia ei vedelläkään Turun puolella eikä juuri Uudessakaan kaupungissa, mutta taas tulee kalamiehen arvo väliin, ja siksipä vastataankin vain: "Onhan tätä nyt tässä kerraksi keittää." Ja vastausta seuraa tuommoinen ylen tyyni sylkäys vasemmasta suupielestä. "Juu, juu", jatkaa matami Jokelin. "Kyll' se on koko friski kala. Mahraks se paina kuin pal'ja?"