United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rauhallisena odotti pieni maja heitä, ja ikkunan-ruudussa kimmelsi vielä iloisen houkuttelevana myöhästynyt päivänsäde, vaikka kaikki muu oli ympärillä varjojen verhossa. Suloinen kodikkuuden tunne valtasi Boleslavin ja viihdytti tuokioksi levottomuuden, joka jäyti hänen mieltään. »Mene», sanoi hän, »keitä minulle jotakin illaksi; olen nälkäinen ja uupunut kovasta ratsastuksesta.»
Minäkö sinne menisin paitasillani vedä sinä housut jalkaasi miehen sitä paremmin sopii mennä ota sentään pesänkorilo käteesi entä jos olisi varkaita » »Mitä varkaita? Minä kysyn, keitä ovat.» Lukkari otti vähän vaatteita ylleen ja meni aukaisemaan ovea. Porstuassa hän kuitenkin kysyi: »Keitä siellä on? Mitä tahdotte?»
Ovi oli kiinni, mutta aukosta, joka toimitti ikkunan virkaa, näkyi tulta. Joku tumma, jättiläiskokoinen olento nousi, läksi tulijoita vastaan ja kysyi: "Keitä te olette?" "Kristuksen palvelijoita," vastasi Pietari. "Rauha olkoon kanssasi, Ursus." Ursus laskeutui apostolin jalkain juureen, ja kun hän sitten tunsi Vinitiuksen, nosti hän hänen kätensä huulilleen. "Ja sinäkin, herra!" huudahti hän.
Keisari, tultuansa meidän pataljonan kohdalle, tervehti meitä ja kiitti monta kertaa sekä kyseli keitä oli tappelussa kaatunut ja haavoittunut. Näyttääkseen ylhäistä suosiotansa pataljonallemme, suuteli Hänen Majesteettinsa pataljonamme komentajaa vapaaherra Ramsayta rintaman edessä sekä nimitti hänen komentamaan vast'edes henkikaartin Semenovan rykmenttiä.
No niin, lapsukaiseni, vastasi Lamppu todistavalla tavalla. Minkä minä sille mahdan? Ajatelkaa itse, herra. Katsokaa häntä. Hän on aina sellainen kuin nytkin. Aina työssä, vaikka tosin siitä ei lähde enempää kuin muutamia shillingejä viikossa aina tyytyväinen, aina iloinen, aina valmis ajattelemaan muita, keitä ne sitten lienevätkin.
»Pian, pian, Hanna, meillä on uutisia.» »Vieraita, kuules, vieraita on tullut. Mutta arvaa keitä.» »Nuoria herroja! Ajatteles, nuoria herroja!» »Niin, nuoria herroja, kolme kappaletta. Woldemar, Tirri ja Alfred.» »Hs, hiljaa, Betty, etteivät kuule. He nukkuvat tuolla aitassa.» »Hyvänen aika!» Ei Hanna osannut mitään muuta. Hiipien menivät tytöt aitan ohitse ja pujahtivat kamariinsa.
"Askareet ovat äidin asiat, eikä isä tavallisesti kysy, keitä äidillä niissä on apuna. Mutta äiti pitää sinusta paljon, ja sentähden hän pyytää, että sinä tulisit häntä auttamaan tässä kiireessä." "Sano siis terveisiä äidillesi, että minä tulen mielellänikin. Vaan isäsi asian tulee sinun sanoa isälleni, niinkuin jo mainitsin. Ja siihen on hyvää aikaa, sillä tuossahan on isä."
"Tiedätkö," virkkoi Vinitius, "että on ihmisiä, jotka eivät pelkää Caesaria ja jotka elävät aivan levollisina, ikäänkuin ei Caesaria olisi koko maailmassa?" "Tiedän kyllä keitä tarkoitat: kristittyjä." "Niin. Heitä yksin... Mitä meidän elämämme on muuta kuin ainaista pelkoa?" "Jätä minut rauhaan kristityiltäsi!
"Se on aasin väri. Antaa hänen koettaa sitä päällensä. Vaan sillä välin, mestari ... mikä nimenne on?" "Hugonet, teidän luvallanne." "No niin! mestari Hugonet, sanokaa meille, keitä vastaan teidän tuleva länsimainen suuriherttuanne nykyään käy sotaa? ... sillä kuuluu hänen luonteesensa aina sotia." "Sveitsiläisiä vastaan, hyvät herrat. Toinen vasikan askel.
Sano, että heti tulemme. Alfred. Tulkaa toistekkin katsomaan. Onni. Jahka sinä paremman ammatin valitset. Hyvästi! Seitsemäs kohtaus. Alfred, sitten Markku. Alfred. Paremman ammatin valitset nuot puoli-hullut! Markku. Paikalla. Markku menee. Kahdeksas kohtaus. Hoikka. Alfred. Keitä täällä on ollut? Alfred. Kah, isäni!