Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Kas miten! oli Annushka ihastuvinansa ja Iivana jatkoi, kehuen Ropottia ja sen kansaakin: Ja mikä viisas kansa vielä!... Oikea tshuhnan kansa tarkoitan!... Sitä Ropotin kertomaa mustalaisen todistusta hän nyt veti puheensa vahvistukseksi, selitti sen asian, ja Ropotin eduksi kehasi: Vot viisas kansa... Yksi on, jota ei mustalainenkaan petä... Vot!
Sinä olet tyytyväinen tilaasi? En ole vielä päivääkään katunut, puhui hän puoleksi itseään kehuen. Mainiosti se minulta onnistuikin eikä minun siinä tarvinnut kauan kierrellä, ennenkuin osasin oikeaan. Heti kohta, kun olin tullut apulaiseksi vanhan ukon luo, aloin pitää tyttöä kuumana, ja kun sain tämän paikan, niin vietettiin häät ja muutettiin kohta tänne.
Vesa tiedusti masentuneena: Ketä se ottaa? Sinua ... ja sitte ne etsivät sinua koko yön, selitti Saku. Vesa riemastui: Eivätpäs toki löytäneet...! Eiväthän löytäneet, Saku! Eivät, vahvisti toinen ja ryhtyi seisomaan päälaellansa, kehuen: Seisoppas sinä, Vesa näin! He olivatkin jo syöneet ja ryhtyivät nyt koettamaan päällänsä seisomista.
Hän tajusi joutuneensa taisteluun. Nenänaluksen puhtaanapitelykin jo unohtui. Synkkänä, kasvot likaisina ja syvältä aivan vatsanpohjasta nousevaa itkua pidätellessä ähähdellen tuijotti hän nurkastansa puhujaan, joka kurinsa kovuutta ja sen pappilan renki-Pekkaan tekemää siunaavaa vaikutusta kehuen kerskui: »Mutta naimisiin kelepoova kalupahaan tulj pojasta... Niin mänöö pojalla...»
Purje pullistuu ja minä sanon, uutta venettämme kehuen, ehkä sadannen kerran: »Katso, kuinka kauniisti se taas nousee». »Suorassa kulmassa niinkuin ainakin», säestää poikani. Silloin räjähtää tuskin pari sataa metriä siitä, missä olin kääntynyt.
Sodassa johti Sebituane itse joukkojansa, ja vihollisen ilmestyessä koetteli hän sotatapparansa terää, kehuen sitä kyllä teräväksi ja uhkasi, että joka selkänsä kääntää viholliselle, hän saisi siitä maistaa. Sebituane oli niin nopea juoksemaan, että jokainen tiesi, ettei pelkuri päässyt häntä pakoon.
Viimeisenä hätävaranansa kantaa Joukahainen tuosta näytteelle geologillisenkin oppinsa, selittäen koko maapallon sekä maailmanrakennuksen synnyn ja muodostumisen; paneepa hän, paremman vaikutuksen vuoksi, hiukan omiakin sekaan, kehuen olleensa osallisna maailman luomisessa.
Hän auttoi uskollisesti äitiänsä taloustoimissa ja kun tuli vieraita, oli tuo kaunis tyttö aina tarjoojana, vaikka hän aina punastui, kun isä kehuen lausui: "No, Inka, olethan sinä tuonut vanhaa viiniä kellarin perältä, näin harvinaiselle vieraalle et saa tuoda jokapäiväistä viiniä ha, ha, ha."
Amalia katseli syöntini laatua ja sanoi: Syö sieniä myöskin, maista edes! Minä en uskaltanut olla maistamatta, vaan otin sienen käteeni ja söin. Mutta sepä ei hullummalle maistanutkaan. Söin yhden, söin kaksi, jopa kahdeksan kappaletta niitä söin, ja kehuen sieniä makuisiksi lakkasin syömästä. Kiitoksia paljon ruoan edestä! sanoin siirtyen pois pöydän luota. Niin, kiitos kiittämästäsi!
Päivän Sana
Muut Etsivät