Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. toukokuuta 2025
Hän antaa Väinämöisen halkaista jouhen kärjettömällä veitsellä, vetää munan solmuun, kiskoa tuohta kivestä ja särkeä jäästä aidaksia »ilman palan pakkumatta»; mutta kun Väinämöisen lopulta pitäisi veistää vene immen kehrävarren muruista ja työntää se vesille »ilman kouran koskematta», silloin hän ei heti onnistukaan, vaan joutuu monenlaisen kohtalon uhriksi.
Siitä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Liene ei maassa, maailmassa, koko ilman kannen alla mointa laivan laatijata, vertoani veistäjätä." Otti värttinän muruja, kehrävarren kiertimiä; läksi veistohon venosen, satalauan laittelohon vuorelle teräksiselle, rautaiselle kalliolle. Veikaten venettä veisti, purtta puista uhkaellen.
Ei ennen emo torunna, Kantajani kalkuttanna, Kun tein kieron kehrävarren, Väärän värttinän rapasin. Ei vielä emo torusi, Kantajani kalkuttaisi, Jos ma viikomman viruisin, Kauan työttä kalkehtisin. Ei vielä emo toruisi, Kantajani kalkuttaisi, Jos joisin hevosen varsan, Kellokaulan kenkkeäisin. Vaan tuosta emo toruvi, Kantajani kalkuttavi, Toin tuhman tulen puhujan, Pahan paian ompelijan.
Wäinämöinen koettaa, Tekee nämä työt äkäiset. Vielä sitten kivestä hän kiskoo Tuohta, jäästä ai'aksia viskoo. Mutta neito lausuu: "Venhe veistä Kehrävarren palaisista, työnnä Kättä käyttämättä kappaleista Tehty veno vesille, niin myönnän Tahtosi." Taas koettaa Väinö e'istä Tekoansa Ukko ei, ei myönnä Lempo tahtoansa kirves sattui Polveen siten tämä koetus loppui.
Päivän Sana
Muut Etsivät