United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tosin oli joitakin siihen määrään paatuneita ihmisiä, jotka vaan pilkan vuoksi menivät ja tunnustivat syntinsä sekä ottivat synnin päästön. Kaurismaan Aappo, joka opetti, että Pyhän Hengen saanut kristitty näkee kohta kuka on tosi katuvainen ja kuka elävä kristitty, joutui tässä ensin pulaan, mutta pian hän siitäki pelastui.
"Mutta mistä syystä sallii Jumala tuonlaisen eksytyksen niin rohkeasti levitä?" kysyi Leena. "Oletko ajatellut, mimmoinen hengellinen sokeus ja välinpitämättömyys vallitsi seuduillamme ennenkuin Kaurismaan Aapo tuli tänne 'elävää Jumalan sanaa saarnaamaan', kuten hän itse sanoi", arveli Kölliskö.
Sellaisessa pelvon tilassa oli Simo Kaurismaan Aapon tullessa Leppiniemeen, mutta Aapon nähtyään tyyntyi hän kohta ja osotti mieltymystä ja luottamusta Aappoon. Hän tarttui Aapon käteen ja otti toiseen käteensä hiilihangon. Aappo kammahti ja rupesi vääntämään hänen kädestään hiilihankoa. Simo kuiskasi jotain hänen korvaansa, josta Aappo huomasi etteivät Simon aikomukset olleet vaarallisia.
"Tuule nyt, hyvä isä, revi kattoja ja kaada myllyjä, siispähän nuo köyhät työmies paratki työtä saavat", arveli Kaurismaan Aappo. "Tuo tänne, Kyösti, se rautakanki", sanoi Kölliskö.
Siellä oli myös Kaurismaan Aappo ja useita hänen lahkolaisiaan, sillä Kaisun vanhemmat kuuluivat myös hänen lahkoonsa. Kun vihkimistoimi oli päättynyt, lähti pastori muiden virkatoimiensa tähden pois. Silloin alkoi myöskin Kaurismaan Aappo käännytystoimensa. Hän kävi yhden ja toisen kimppuun, koettaen repiä päivän valoon heidän salaisia tunnonasioitaan.
Kölliskö tähysteli taivasta kaikilta kulmilta ja näytti miettivän. Epäilemättä joku pieni olento kuiskasi hänen korvaansa, että Simo oli sittenki oikeassa. Mutta tunnustaako se, antaako perään, että hän olisi mielettömiä päättänyt? Ei sittekään. "Pois alta!" huusi Kaurismaan Aappo. "Aja yli!" huusi joku hänen edellään olevista rengistä.
Siellä liikutti minua Kaurismaan Aapon saarna siihen määrään, että hellyin itkemään ja itkin niin sydämellisen katkerasti, että se liikutti kaikkia saapuvilla olevia. Ensin koetti eräs noista ystävistä, jotka minua olivat seuroihin kehottaneet, lohduttaa minua, mutta se kiihotti vaan itkuani. Minä itkin melkein huutamalla. "'Onko syntiä? kysyi minulta eräs vaimo.
Hän ei voinut uskoa, että Kölliskö, jonka elämä aina oli ollut niin nuhteeton, voisi muuta kuin ainoastaan tuomita siihen määrään asti alennettua ihmistä kuin hän. "Toista olisi toki Kaurismaan Aapon laita. Hän on itse kerran ollut melkein samanlainen kurja viinan uhri kuin minäki. Hän se kyllä voisi minuaki neuvoa, lohduttaa ja auttaa, jos vaan kehtaisin häneltä sitä pyytää.
"Sinä luotit minuun vaikeimmissaki asioissa silloin, kun minäki vielä istuin Baabelin porttoin seurassa ja join päihdyttäviä juomia, etkö siis voi nyt uskoa minulle tämän veljesi vartioimista, joka on juonut sisäänsä osallisuuden Baabelin porttoin synneistä tässä perkeleitten kalkissa?" kysyi Kaurismaan Aappo Köllisköltä, "hän viihtyy hyvin minuun". "Sinä vihaat todella viinaa?"
Koko hänen ruumiinsa läpi kulki yksi ainoa väre, joka etsi viinaa. Hän muisti Kölliskön neuvon, ettei hän omin voimin voisi tuota hirmuista tuskaa kestää, ja Kaurismaan Aapon varotuksen, että kaikkialla piirittää häntä perkele. Sen tähden päätti hän etsiä noiden puhuvain veljien apua. Hän valjasti hevoisen ja katosi yön pimeyteen.