Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 29. lokakuuta 2025


Vähittäin olin säästänyt sen verran rahaa, että panin jo 10 ruplaa postiin sille kauppiaalle, jolle olin pari sataa markkaa velkaa taloni rakennuskustannuksista. Mutta samasta postista nostin kirjeen Antti-ystävältäni. Hän siinä kirjeessään kertoi, että kauppias oli kuullut minun renttuavan ja elävän hurjasti kuin viimeistä päivää, ett'ei enään ollut miehestä paremman toivoa.

Sitten tahdottiin tietää, mitä Pekka oli lähettänyt kauppiaalle pukinsarvessa, kun sai siitä niin paljon ruutia ja lyijyä, sillä lyijypala oli melkoisen suuri ja raskas. Pekka sanoi tehneensä työtä kauppiaalle ja lähettäneensä siitä todistuksen, eikä asiasta puhuttu sen enempää. Kauppias oli lähettänyt Pekalle terveisiä, että tekisi työtä vieläkin ja antaisi tietoja itsestään.

Hänellä oli niin suuri teeskentelemiskyky, että hän woi wähäpätöisimmilläkin asioilla nauraa hohottaa watsansa täydeltä, ja tätä teki hän niin hartaasti, että wedet silmistä lähti. Tarkka tuntija kuitenkin aiwan pian huomasi, että se oli pelkkää teeskentelemistä. Tämän awullahan kauppiaalle oli mahdollinen pitää ihmisiä sokeina ja itseensä kietoutuneina. Monipuolinen, lahjakas mies.

Kymmenen vuorokauden kuluttua tuli hän terveenä ja iloisena Ouluun. Siellä haki hän heti isänsä majatalon, sen jossa ukko kaupungissa kauppamatkoillansa piti asuntoa. Sen löydettyään kävi hän perheenhuoneesen heittämään majakakun ja kalakukon, jotka on tapana antaa lahjaksi sille kauppiaalle jossa matkamies majataloa pitää.

Veljen nimi oli Kaarle, ja oli kymmentä vuotta häntä nuorempi. Tämä veljensä oli perätin toisesta luonnosta. Surutoin raha asioista ja rakastava lukua, oli hän velkauntunut ja oli uskottu kun hänellä oli sama nimi kun kauppiaalle. Siitäpä oli syntynyt riita ja Pietari oli nimensä tähden maksanut veljensä velat ja antanut hänelle ylenkatseensa.

Samassa tuokiossa raotti eräs sävyisän näköinen upseeri oviverhoa, jatkaen puhettansa erään viereisessä huoneessa olevan henkilön kanssa, ja kääntyi vankiin seuraavin sanoin: Teidänkö nimenne on Bonacieux? Niin herra upseeri, sopersi kauppias, enemmän kuolleena kuin elävänä, nöyrin palvelijanne. Käykää sisään, lausui upseeri. Ja hän siirtyi sivulle, jättääksensä kauppiaalle tilaa.

Otettiin esiin turkikset, jotka oli saatu kootuksi, sitten salaperäiset metallimöhkäleet. Matti oli päättänyt käydä Norjassa saamassa sen kysymyksen ratkaistuksi. Jäähyväisiä heitettäessä Pekka antoi Matille poikkisahatun ja tarkoin suljetun pukinsarven pyytäen häntä sanomaan terveisiä kauppiaalle, että hän, Pekka, tahtoi sarven sisällyksestä ruutia ja lyijyä, ja nahoista mekon ja lakin.

Enimmin heitä viehättivät eläimenkuvat, joita he kilvan jäljittelivät. Mutta Johannes se kuitenkin oli paras mestari, niin että toiset pian luopuivat kilpailusta hänen kanssaan. Kerran vuoli hän mallin mukaan istuvan luppakoiran kuvan, jonka opettajatar lähetti veljelleen, kauppiaalle Viipurissa. "Onpas se aika mestari, joka tämän on tehnyt!" huudahti kauppias sitä katsellessaan.

MAHLOW. Minulta vaan sana, ja hän istuu salvan ja telkimen takana minä puhun tämän ainoan sanan, jos vastustelet tuumiani. MAHLOW. Valitse siis aikani on mitattu. Tahdotkos antaa kätesi kauppiaalle Renard? MAHLOW. Minä vaadin vakaan päätöksen. MAHLOW. Siis lähetän tämän kanne-kirjan työmiestä Ernst Herbig vastaan, joka minulta 15 päivänä Syyskuuta on varastanut 300 taaleria, oikeudelle.

Ennen lähtöäni sain myös ostaa kauppiaalta vanhan takaaladattavan kiväärin ynnä 60 valmista patruunaa kahdenkymmenen dollarin hinnasta. Näin varustettuna lähdin siis jälleen uusille seikkailuretkille sanottuani sydämelliset kiitokset ja jäähyväiset vierasvaraiselle kauppiaalle. Kun pääsin taasen taipaleelle, en pitänyt laisinkaan kiirettä.

Päivän Sana

prinsessain

Muut Etsivät