Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Kyllä on tietä kulkijalla, vaan pitäkää varanne, ei onnettomuus tule kello kaulassa.» Hän viskasi kontin selkäänsä, tempasi sauvansa, otti toisella kädellään tyttöä kädestä ja kääntyi pois menemään, mutta Maija Liisa kiiruhti sovittamaan ja välittämään.
Tämänkaltainen oli seutu ja sen ympäristö, jonka Jukolaiset olivat määränneet asumapaikaksensa. Mutta sysikoijun vaiheille olivat veljekset tänä iltana asettuneet alas, laskeneet aisoista väsyneen Valkon, kello kaulassa, laitumelle ja tehneet kannoista ja karangoista iloisen valkean aholle.
Niinpä Hanneskin oli yhtä hyvä kuin herra niinkauan kuin hänestä meinasi tulla ylioppilas, mutta nyt ei hän enää ollut mikään herra. Valurimestari Liimatainen on myöskin herra, sanoi Kerttu. Omasta mielestään, sanoi Hannes, mutta ei herrain mielestä. Mutta sillä on palvelijoita eikä muija keitä ruokaa, sanoi Kerttu. Nyt huomasi Hannes rusetin Kertun kaulassa.
Mutta se riitapuolelainen oli vienyt enemmän rahaa, ja minä olisin hävinnyt, vaan kun minä taas lisäsin rahaa, niin silloin kääntyi kello lampaan kaulassa, ja niin voitin kuin pyhä poika: toisen vähemmät rahat joutuivat vettä juomaan. Raha rikkaan kuluu, pää menee köyhän miehen, on sananlasku. Vaan sitä en tuntenut pahaksi jos niin käykin, kun voitto oli minun puolessani.
Poika avasi samassa nuttunsa ja näytti tytölle pientä hopearistiä, joka riippui nutun alla kaulassa, kapeassa, sinikeltaisessa silkkinauhassa. Kas, miten kaunis pikku risti! huudahti tyttönen ja tarttui siihen; niistä olet sen saanut?... Kuka sen on antanut sinulle? Minä kuulun Manhem-liittoon, minä, vastasi poika ylpeästi. Mikä se semmoinen on?
He erisivät entisistä muun muassa siinä, että olivat aivan yhden-näköiset. Katrin täytyi pitää toisen kaulassa nauha, voidaksensa tuntea heitä, ja kun pojat olivat tuollaisella merkillä merkityt, niin voi hän huoleti pitää heillä aivan yhtäläiset vaatteet. Katri emäntä laittoi minulle ruokaa.
Näin riisuttuaan pois päällysvaatteensa, oli hänellä päässään verka-lakki ja yllänsä nahkareunuksinen takki tumman sinervästä sametista sekä jonkunmoinen jakku ruskeasta villakankaasta, jalassa mustat saappaat ja vaaleanpunaiset pauloitetut housut; vyöllä, joka oli sinistä Ranskan silkkiä, rippui laukunnäköinen kukkaro Cordova'n nahasta ja kaulassa oli Pyhän Mikaelin ritariston vitjat.
"Varokaa itseänne," sanoi tämä, "sillä jos astutte ainoasti pari askelta oikeaan siitä paikasta, missä seisotte, niin olette vaarassa pudota käärmekuoppaan, joka on täynnä käärmeitä, sisiliskoja ja kaikenlaisia myrkyllisiä ja vaarallisia eläimiä ja silloin olisi vaikea pelastaa henkeänne." "Pelastakaa minua tästä murhaluolasta!" huusi sen vapiseva alkuun-pania, riippuen lujasti munkin kaulassa.
Antti puuhaili nyt talossa niinkuin isäntä ainakin, ja taloustoimissa hyöri Hanna, talon nuori emäntä. Mutta salin keinustuolissa istui Kero-Pieti, vihreä villainen pusero yllään ja musta silkkihuivi kaulassa, ja selitti kuulijoille Jumalan sanaa. Joukossa istui Iisakkikin, pirteänä ja hyväntuulisen näköisenä.
Täytyykö sinun lähteä pois? kysyi Ellen, kädet Henrikin kaulassa. Täytyy, vastasi Henrik hiljaa ja silitteli kädellään Ellenin otsaa. No lähde siis! sanoi Ellen ja suuteli hänen poskiansa, huuliansa, kaulaansa ja käsiänsä. Minä odotan sinua! Henrik oli lähtenyt. Naapuristossa oli siitä juteltu vähän.
Päivän Sana
Muut Etsivät