Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Ilma kävi kuumaksi outo suhina kuului yhä lähemmältä; se kuului ylhäältä sekä alhaalta; ja oli kuin tuulen humina ja veden kohina molemmat hyvin kaukaa. Minä riensin kallioille katsomaan. Saari paloi! Saari paloi ja oli yhtenä liekkinä ja tuli läheni minua lähenemistään, sillä kävi vieno länsituuli.
Reippaasti alkoi hän nyt hakkaella ja karsia, niin että havut sinkoilivat ylt'ympäri, ja nauraa, ehkäpä enimmin vain omalle itsellensä. Niin se äkisti mieli muuttuu. Työskennellessään kuuli Katri äkkiarvaamatta takaansa vihellystä. Se ei tullut torpan puolelta, vaan kaukaa sieltä päin, jossa metsää oli pisimmältä.
Auringonlaskun aikaan kaikui juhlallisen komea musiikki; tykit pauhasivat, kivärit rätisivät ja schrapnellit vinkuivat, hajotessaan ilmassa, upserien käskemät komentosanat ja sotilasten tuhat-ääniset hurra-huudot sekaantuivat tähän, kuuluen kaukaa ympärinsä, kunnailta, laaksoista ja vuorilta; jota kesti siksi kunnes auringon viimeiset säteet katosivat ja paksut sumupilvet peittivät nämät jylhät vuoriseudut.
Vielä kuulivat he takaansa kaukaa Juhon huudon: "vasemmalle! kiireesti!"
Eihän toisin sopinut ollakaan, sillä kuinkas muutoin olisi arwonmukaisesti woitu ainaisia arwokkaita wieraita kestitä. Läheltä ja kaukaa käwi nyt wieraita Kämälässä; ajoiwatpa tawasta isännän tuttawat herrat kaupungistakin koettelemaan tuon hywän isännän ja oiwan talon wieraanwaraisuutta ja eipä heillä liene ollut koskaan syytä katua kauppojansa.
Niin kaukaa ja sentään läheltä niin soi armas, tuttava ääni, mun kiertäen unihin kirkkaisiin ja päivyen kultahan pääni. Niin kaukaa ja sentään läheltä niin käy käteeni armas käsi kuin kerran kuollut kätteleis sua lapsuuden ystäväsi. Niin kaukaa ja sentään läheltä niin mua muistovalkea vainoo: hän nyt on ylin ystäväin, mut muinen armas ainoo. TALVIP
Manlius jäi vielä kauan trikilioon, ja vaipuneena syviin mietteisin, nojautui hän balkongin laipioon, joka antoi Tiber-jokeen, ja katseli laineisin, joille nouseva kuu valeli hopeitansa. Kuun-valossa ui mustia veneitä hiljaisuudessa pitkin rantaa, ja murheellisen laulun sointu kuului kaukaa; etäisyydessä näkyi eräässä veneessä valkoinen naismuoto.
Hän vaati ehdottomasti, että hänen talonsa myytäisiin, sillä siihen oli hänen raskaimpien vuosiensa muisto yhdistetty; hän tahtoi myöskin, että ostettaisiin uusi tila kaukaa Hämeen pohjoispuolelta, jossa sellainen oli juuri silloin myytäväksi tarjottu.
Mutta tytöt yhteen ääneensä huutamaan: Riennämme katsomaan! Käymme likeltä näkemään, ennenkuin emäntä nousee! Vaan silloin huuhkaja torumaan: Ei ole lupa lähteäksenne! Ei ole lupa lähteäksenne! Kaukaa katsonette, kauemmitse kiertänette! Näitkö silmänsä, huuhkaja? En nähnyt, en tohtinut! Kun liikahti, lähdin. Jos silmänsä minuun sattui, siihen hoiperruin oksalta, sen tiedätte.
Niinkuin Athos oli arvannut, ei kaukaa viipynyt ennenkuin kardinaali laskeutui alas; hän avasi salin oven ja näki Porthoksen ja Aramiksen syväytyneen kiihkeään kuutiopeliin. Hän loi nopean silmäyksen salin kaikkiin nurkkiin ja näki kolmannen muskettisoturin olevan poissa. Minne on herra Athos joutunut? kysyi hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät