Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Samassa putoo katto, ja musta savu ja pöly peittää hetkeksi tulen, ja kauhistuneena ja piiloansa peläten syöksee Ilpo metsään ja rientää kotiinsa. Ilpolassa odottavat häntä Panu ja Ilpotar, seisoen pirtin perässä ja tulen loimoa katsellen. Siinä tapaa heidät Ilpo ja saa hengästykseltään vaivoin kerrotuksi, mitä on tapahtunut. Voi kuhnusta mieheksi, voi raukkaa, kurjimusta!
Oli kerrassaan käsittämätöntä, selittämätöntä, miks'ei hän koskaan voinut pienintäkään vaikuttaa poikaansa tässä suhteessa; hänen nuoruudenhehkuinen elämänsä oli kiitäen häipynyt ja kun hän vihdoin, muutamia tiimoja ennen kuin se kokonaan sammui, kauhistuneena tuijotti kuolemaa kasvoista kasvoihin, oli hänen kielensä aivan halpautunut.
»Emme me jaksa tätä häpeätä kantaa, vaikka kuinka ajattelisi», sanoi taas Keskitalo. »Kun jokainen sen ymmärtää kun Uutela on niin vanha ja kun hänellä ei ole ollut nuorempanakaan lapsia.» »Uutela!» huudahti emäntä kauhistuneena. Nyt vasta hän muisti sen puolen asiasta. »Voi Jumala, mitä hän sanookaan ja tekeekään?» Keskitalon mielestä se ei kuitenkaan ollut pahin kohta.
"Juutalaiskadun!" huudahti poika ja astui kauhistuneena askeleen taaksepäin. "Mutta sitä en halua nähdä, herra hovimestari, eikä se ansaitsekaan katsomista, kuinka nuo vanhat, rumat Juutalaissaksat likaisissa huoneissansa asuvat.
Kauhistuneena huudahtaen vaipui Ester-parka, tuon hirveän sanoman kuultuansa, maahan; epäilys, jonka hän ainoastaan vastahakoisesti oli laskenut mieleensä, oli nyt muuttunut peruuttamattomaksi varmuudeksi hänet oli petetty häpeällisesti petetty, hyljätty ja kavallettu!
Herran Jumala, nyt olen minä ehkä ottanut hengen omalta lapseltani, lausui patruuna, vallan kauhistuneena. Liina kulia, Herran Jumala, Liina kulta, katso minun, pienoiseni, hyvä tyttö ... älä katso noin nolosti eteesi... Tiedätkös, sinä saat matkustaa ulkomaille, me lähdemme Pariisiin, Neapeliin, Romaan, me näemme... Ei, Liina, katso minuun, älä katso noin nolosti tuohon seinään; mitä sinä näet?
PUISMA Saapuu luo, naulautuu kauhistuneena paikkaansa: Siis totta!? Heittää jousensa maahan, syöksyy ruumiin ääreen: Ilvi, Ilvi! Parkasee: Kylmä! Minä tulen hulluksi! Ilvi, Ilvi! Hypähtää ylös: Missä konna? Läpi maksan ammun, miekkaan seivästän! Tempaa jousensa:
Etkö ole koettanut lempeydellä hänen tiikeriluonnettansa voittaa?" kysyi Matti kauhistuneena. "Mitä siitä sitten on. Olen koettanut kaikkeni, mutta turhaan. Olen palvellut häntä parhaan taitoni mukaan.
"Hyvää päivää, herra tohtori, tässä olemme nyt!" lausui hän. Minusta kuului hänen heleä, hieman vapiseva äänensä ukkosen jyrinältä hiljaisia seiniä vastaan. Isäni säpsähti paperiensa keskellä ja katseli meitä; sitten kavahti hän pystyyn kuin sähkön vaikutuksesta. "Ilse!" huudahti hän silminnähtävästi kauhistuneena. "Niin Ilse, herra tohtori!" vastasi Ilse tyvenesti.
"Murhaaja, kamala murhaaja!" huusi isäni, että marmoriset seinät kajahtivat sitte kuului kauhea melu. En vielä tällä hetkelläkään käsitä, miten melkein kauhistuneena pelosta jälleen pääsin ylös toiseen kerrokseen, tiedän vaan, että minusta tuntui kuin olisi tuulispää minut saavuttanut ja heittänyt minut rappujen juurelle, jossa tumma esine makasi liikkumatonna myttynä lattialla.
Päivän Sana
Muut Etsivät