Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Siinä hän virui, vanha taistelija, kauheasti laihtuneena, suu syvälle painuneena ja iho lumivalkeana, joka paikka paikoin kuulti siniseltä. Nenä ulottui melkein huuliin; silmät olivat tavattoman suuria ja tuijottavia. Hän koetti lukea. Se oli Darwin ja Stuart Mill, »jaloimmat miehet, mitä on elänyt», joihin hän viimeisillä hetkillään turvautui.
"Mutta mutta Gunhild kulta, sinä sinä harjaat niin kovasti." "Kovastiko?" "Niin, kirvelee niin kauheasti." "Tuskinhan koskenkaan teihin." "Tämä tämä on kauheata. Ai, selkääni ai ai, minä olen tulessa!" "Sitä en ymmärrä." "Jotakin mahtaa olla harjassa." "No, Jumala paratkoon!" "Mitäs on, Gunhild?" "Maneeteja harjassa, rouva hyvä, pitkiä rihmoja.
Hän oli aina ollut itselleen kylläksi, ja nyt kun elinvoima alkoi vähentyä eikä mikään sydämenhellyys sitä korvannut, suuttui hän vaan siitä, ett'ei jaksanut tehdä kaikkea yhtä hyvin kuin ennen, ja vaivasi itseään kauheasti voidaksensa sitä kuitenkin tehdä!
Kyllä minun täytyy, koska minä sitä varten tulinkin, että kaikki kertoisin ja minun sitte olisi helpompi. Minä olen ikävöinyt sinua niin kauheasti, enkä minä ymmärrä kuinka minä olen jaksanut tähän saakka elää! Olavi, Olavi, älä katso sillälailla, minä vaan kuiskaan sen hiljaa sinun korvaasi... Minua ovat pahat ajatukset vaivanneet.
Häntä pelotti kauheasti, että jos hän on jo huono ihminen tai sorakieli, tai muuten rangaistu, taikka että pian tulee. Hän tiesi kyllä, että Jumala antaa anteeksi jos kuin suuren synnin, niin hän oli kuullut sanottavan, ja ainahan hän rukoillessaan iltasella maatapannessaan rukoilikin anteeksi Jumalalta, mitä oli tietensä pahaa tehnyt ja mitä oli tietämättään.
Meritaudin vaivoja en tuntenut, mutta sen sijaan huimasi ja pyörrytti päätäni kauheasti, ja sitä oli miltei vaikeampi kärsiä. Sitäpaitsi särki joka jäsentä, ja köydet, joilla olin sidottu, tuntuivat tulena polttavan.
Ja sinä tiedät senkin, ristiriidan, kun lapsi syntyi ... etten minä kaikkina hetkinä olisi edes suonut hänen olevankaan kenenkään muun näköinen, vaikka minä kärsin siitä niin kauheasti.» Lopun hän puhui miehelleen, kuiskaten: »Se on ollut niin kauheata sinun tähtesi sinun, joka olet niin hyvä ja jota yksin minä rakastan.
Sitä tehdessään kirosi hän kauheasti, että »tuo kerjäläispoika, sen vietävä, oli varastanut minun kintaani». Minun tapasi paikalla valtava itku, joka onkin ainoa turva vähäväkiselle, syyttömästi vääryyttä kärsivälle.
Pitkän poissa olon perästä näin hänet siis jälleen en koskaan koko eläessäni ole nähnyt kenenkään kärsivän niin kauheasti, kuin tämä, sielunsa pohjasta liikutettu nuorukainen kärsi." "Oliko hän kovissa omantunnon vaivoissa?" "Niitä hänellä vähemmän oli, vaan hän ei voinut unhottaa rouvaa. Ikäänkuin mieletönnä juoksi hän tunnittain puutarhojen lävitse tahi soitti hän hurjasti pianoa."
Ei, minä en juo nautinnon tähden, minä päinvastoin inhoan tätä pahetta niin hirveästi niin kauheasti. Ja vaikka kuitenkin olen sen paheen orjana, niin sinä juuri olet siihen syypää. Etkö sinä juuri määrännyt, että minun aina piti ottaman väkeviä, kunnes päässä tuntui, silloin kuin aloin tulla heikoksi ja kivuloiseksi?
Päivän Sana
Muut Etsivät