United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voinko katsella Tanskaan päin tästä salista? Voitte, tuosta ikkunasta. Tuolla etelässä päin on Tanska. Ja onko se kaukana täältä? Kauempana kuin sataisen peninkulmaa? Paljon kauempana. Meri on Tanskan ja Teidän välillä. Meri? Aatoksella on haukan siivet. Meri ei sitä estä. Jos voisin uhrata siihen kaksi päivää tai ainoastaan yhden niin olisi hän minun vallassani, kuten kaikki muutkin.
DOMITIA: Väenpaljous häiritsee sairasta. DOMITIA: Domitianus, eräs seikka pelottaa minua: jospa Tiituksen tauti on tarttuvaa laatua. Sinun pitäisi pysyä kauempana hänestä. DOMITIANUS: En voi lähteä täältä. Jos jotain tapahtuisi, on minun ensiksi tietäminen siitä. Domitia, sinun pitäisi olla Roomassa. Ei ole hyvä, että Rooma tietää kuinka vaarallinen hänen tautinsa on.
Tykkimies sanoi siellä kyllä olevan tykkejä, mutta väki oli jalkaväkeä, joista ei yksikään osannut niitä käyttää. Kaikki tykkimiehet olivat kapinallisia. Nyt alkoi Hinkki kauheasti kiroilla itseksensä, sillä olisipa hän tuon asian ennen tiennyt, niin kyllä olisi ymmärtänyt soutaa kivärinkantamata kauempana rannasta ja viinat olisivat säilyneet. Mutta mennyt mikä mennyt!
He erkanivat tunteissaan silloin niin kauas toisistaan, ettei kaksi ihmistä voi toisistaan sen kauempana olla, eivätkä voineet puhua mitään keskenään. Mutta kun he kuitenkin olivat samassa huoneessa ja katselivat toisiansa, tuli heidän toisiaan sääli ja he kapsahtivat itkien toistensa kaulaan sekä rupesivat sitten puhumaan muista asioista, jotka eivät heitä eroittaneet.
Sinä kunniaton aatelismies! Sinä olet nyt minun vallassani, ja siitä kiitän Jumalaa.» »Kiitä pikemmin minun mielettömyyttäni», sanoi kuningas; »sillä kun tasavertaisin eduin seisoimme vastakkain Montl'héryn tantereella, olisit sinä, luulen minä, suonut olevasi kauempana minusta kuin mitä nyt olet täällä.»
Kolmantena tuli hän sitten paljon ennen päivän valkenemista mäkiseen seutuhun, joka Capsasta ei ollut kauempana kuin kahden penikulman päässä, ja odotteli siinä niin salaisesti kuin suinkin taisi, kaiken sotaväkensä kanssa.
Severin heräsi korttierissaan. Se oli jotenkin varhain aamulla. Hän tunsi pistoksen sydämmessään. Jotain kauheata, hirmuista oli tapahtunut. Hän nousi istualleen vuoteellansa. Pää tuntui raskaalta. Mutta se ei ollut mitään hänen mielensä raskauden suhteen. "Mari, Mari!" huudahti hän tuskissaan. Vaan Mari oli hänestä kaukana. Ja hän oli vielä kauempana Marista. Hän koetti koota muistojansa.
Minä vakaasti ja nöyrästi toivon sen!" "Hyvä," sanoi kapteeni, "kenties se on tullut. Hän on älkää peljästykö sanonko minä sanan?" "Elossa?" "Niin!" Heidän kiitoksensa Jumalaa kohtaan oli taas niin liikuttava, että kapteeni otti nenäliinansa lakkarista ja pyhki silmiänsä. "Hän ei ole kauempana," jatkoi kapteeni, "kuin minun kotimaassani. Toden perään hän on jo omassa maassaan.
Suoraan sanoen, luulin minä ennenaikaan helvetin olevan jossakin paljoa kauempana. Mutta ethän sinä, hyvä lukija, ole käynyt maan sydämessä? Ja kun en minäkään ole käynyt siellä, ei meillä ole puolta ruveta väittämään kirjantekijätä vastaan. Tottapa hän itse asiansa parhaiten tiennee.
Ja lintu lauloi ja lensi yhä kauemma edespäin, jota kauemma käytiin, aina edellä ja pitkin puron vartta; lintu houkutteli, kuin olisi tahtonut sanoa: Tule peräss', tule peräss'; tääll' asun; hyvä täällä! Ja kun tultiin perässä, oli hän aina tuolla edempänä, yhä kauempana ja kauempana. Yhdessä paikassa, missä tie teki äkkisen mutkan, oli korkea lumikinos.