Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
"Niin, ja niin aattelenkin", vakuutti Hovilainen. "Niin aattelen minäkin", vastasi Hannula. "Mutta juuri sentähden katson parhaaksi, että se tyttö, minkä Taavi vaimoksensa valitsee, on yksinkertainen talonpoikaistyttö, tottunut käymään käsin vaikka mihin talouden toimeen, jopa raaempaankin. Ja sellainen tyttö ei taida olla teidän Lydia".
Kovin kauan on kestänyt varjoa yön, kovin kauan jäätä ja lunta. Ei ymmärrä talveen tottunut syön valon suurta, suvista unta. Katson virran kalvohon, kaikki katoo sieltä, aalto soljuu solisten uuden aallon tieltä. Virta vierii verkalleen kauas kohti merta. Sinne, sinne aaltoset katoatte kerta. On kuin sielu sulaen yhtyis kulkuhunne, virran kera vieris pois, kysymättä kunne... HY
Tuntuu kummalliselta, kun katson ulos vanhalle kadulle ja ajattelen, kuinka kaikki siinä huomis-iltana näyttää aivan samalta munkit parittain verkalleen astuen eteenpäin, pojat hyökäten ulos koulusta, niinkuin juuri paraikaa, palvelustytöt seisoen ovilla pienet lapset sylissään tai vääntäen pesuriepujansa ja me menneinä.
"Enpä sano", sanoi kapteeni viekkaasti, ikäänkuin peljäten tuota ankaraa tarkastelijaansa. "Anna nyt kun minä katson sitä.
Kun syli täynnä kaikenlaista kamaa palaan koppiini, pysähdyn neuvotonna keskelle lattiaa. Minne laskea tavarat ja missä niitä ylimalkaan voi täällä säilyttää? Lopuksi en käsitä muuta kuin laskea ne, ainakin toistaiseksi, lattialle seinän viereen. Surkeillen katson siinä hyvin silitettyjä liinavaatteitani, sillä lattia on kaikkea muuta kuin puhtaudesta kiiltävä.
Minä pyydän teitä olemaan tervetullut talooni, ja katson itseni onnelliseksi voidessani jättää teille kadonneen lapsenne takaisin. Ester, syleile isääsi, ja rukoile häntä antamaan sinulle anteeksi kaiken sen surun, minkä olet koonnut hänen harmaan päänsä päälle! Ester seisoi liikkumatonna eikä rohjennut luoda silmiään ylös lattiasta.
Annette on näköisensä ei, ei aivan niin, hän on ihanampi kuin ennen. Tiedätkös, nyt ei minulla ollut rohkeutta hyväillä tuota tyttöä, sillä nyt minä häntä kunnioitan ja katson hänen ylen hyväksi olemaan minun leikkinukkenani. Niin ei ollut ennen mutta se oli, totta puhuen, hänen oma vikansa.
Elkööt toki millään muotoa minun tähteni ottako semmoista syntiä tunnolleen.... Mitä siinä seisot ja noljotat? Miksette mene siimaa laskemaan? Aiotko sinä sitten kuitenkin?... Niin mitä? Myödä paalit. Totta kai. Kun ne nyt sitä niin paheksii. Rahat ja paalit ovat minun, koska kerran ovat minulle annetut. Minä huushollaan niiden kanssa, niinkuin parhaaksi katson. Niin mitenkä sitten?
Koko pitkän yön hän istui lastansa katsellen; mutta kun päivä vähän hämärsi, tuli täti hänen luoksensa, sanoen: »Mene nyt vähäisen levähtämään. Sinun voimasi loppuvat, kun tässä aina istut; kyllä minä lasta katson, ja jos hänessä joku muutos tapahtuu, kyllä sitte heti sinut herätän.» Hilja läksi lepäämään, mutta kauan ei hän voinut nukkua.
"Minä lähden Kiteelle, menköön Björn Pielisiin." "Minä pidän sopivampana, että sama mies käy sekä Kiteellä että Pielisissä, koska ne ovat samalla suunnalla", huomautti Jessenhaus. "Määrää sinä, Pietari", esitti Arnkijl Jessenhausille, "kumpi meistä menee, niin ei tule tyhjää intosta välillämme". "Katson sopivaksi, että Arnkijl lähtee", päätti Jessenhaus; "Björn on täällä kotona tarpeeseen".
Päivän Sana
Muut Etsivät