Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Petter katsahti pohjaan päin, ikäänkuin olisi vastausta sieltä etsinyt. "Tottahan nyt olet meillä päivällisellä", sanoi hän, "ehdimmepähän siitä sitte puhua." "Ehkä et nyt voikaan panna lautaan?" sanoi Paavo. "Se olisi vahinko, sillä nyt on tarjouksia useampiakin!" "Minäkö en panna pöytään? Ohoh!
"Sepä mies vasta voi kerskata tyttäriensä onnesta ... Bina pääsee kohta pappilaan ja nyt tulee Andreasta voudin vaimo!... Ehkäpä voit, Thinka, joskus kun tarvitset, saada siellä kotiopettajan tahi talouden hoitajan paikkaa, Andrean ei suinkaan tarvitse olla talouden toimissa enempää kuin itse tahtoo, hänellä on kyllä varaa!" Thinka katsahti tulipunaisena alas lautaseensa. "Niin, niin, äiti!
Hän ei ollut tiennyt, että vieraat istuivat täällä. Neiti Fanny pani lasit silmilleen ja katseli tyystin Liisaa. Oo! tuntui Fanny siihen sanovan. Ja katsahti Heikkiin. Heikki kuuli kaikki, vaikk'eivät he luulleet. Hän oli käynyt tulipunaiseksi ja katsoi maahan silmäkulmat hermostuneessa liikkeessä.
Pian istuivat nuoret miehet vastapäätä toisiaan keskellä telttaa olevan pöydän ääressä. Publius kirjoitti uutterasti ja katsahti vaan joskus ystäväänsä, kun tämä lukiessaan erakon kirjoitusta, vihoissansa löi nyrkkiään pöytään tai hypähti istuimeltansa ja huudahti suuttumuksen katkeria sanoja.
Noh, tämä meidän ja teidän välinen matka ei olekkaan aivan lyhyt, vaikka kuitenkin olette lähin naapurimme". "Hm, eipä meillä voiminen niin hyvä juuri ole, kun ei työt eikä toimet käy, kuten pitäisi, emännän ohjaama käsi olisi ainakin suuresta tarpeesta". tuota sanoessaan katsahti hän taas Liisuun.
Poika Anttihan siitä meni viime venekelillä matkalle tuonne etelään, jossa niitä rautatietöitäkin kuuluu olevan ja kuuluvatko luulevan, että menee yhä etemmäkin. Vai niin, sepä somaa, ihmetteli Viija ja katsahti Liisaan, että mitä se näyttää ajattelevan. On se muistakin kummaa, jatkoi Reeta.
Isäntä nousi seisaalleen, katsahti pöytää ja sanoi: »Tyhjentäkää tuo pöytä, tuon tänne pirttiin sen kartan.» Sen sanottuaan isäntä lähti kamariinsa, toi sieltä karttapakan ja levitti sen pöydälle. Se peitti melkein koko pirtin ison pöydän. Asioitsija katseli karttaa, katseli ja sormellaan viiletteli sinne ja tänne.
Milloin Maria seisahtui tuokioksi, poimiakseen kukan, tai kumartui irrottamaan helmaansa, joka oli tarttunut johonkin kiinni, katseli Adelsvärd häntä ja painoi mieleensä jokaisen pikku liikkeen. Milloin Maria katsahti häneen, oli yöllinen kuutamoloisto jäljellä silmäyksessä, joka oli kuin hienon udun takana. Muuten katse oli avomielinen, sotkeutumaton; se ei ajatellut taakse- eikä eteenpäin.
Luutnantti ei millään muotoa saattanut olla hänen tervehdystään vastaamatta, ja kun hän nyt katsahti mieheen, huomasi hän hänessä hyvin tunnetun henkilön.
Nuori emäntä haki säilikön päältä virsikirjan ja istui hänen viereensä tuolille. »Mitähän se nyt valitsee?» ajatteli Uutela, joka oli katseineen seurannut hänen puuhiaan. Nuori emäntä alotti: »Sen suven suloisuutta Mä kosk' ajattelen.» Hän pysähtyi ja katsahti Uutelaan, ikäänkuin nähdäkseen mitä toinen siitä piti.
Päivän Sana
Muut Etsivät