Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Pyydys putoo vihdoin, niinkuin hän sen tahtoo, ja hänellä on suuri lohi ongessa, joka velloo vettä hetken niinkuin potkuri ja sitten katoo, siiman viiltäessä vettä. Ketterästi kuin kissa hyppää hän kiveltä alas.
Taas huomenna torvet raikaa. Ystävyys murtuu, rakkaus katoo, ei katoa minun kuoleman-ikäväni. En minä tiedä sinun alkuasi enkä aavista sinun loppuasi, mutta kumpikin lie minun sydämessäni. Voi, pahoin tekee se mies, se mieletön mies, joka juurensa elämään katkoo.
Ehkä on siellä uusi, tuntematon meripetojen valtakunta; ehkä elää siellä eläimiä, joita emme osaa ajatella? Ken voi tietää, mitä siellä elää, kun meren pinta tyynenä kuvailee auringon säteitä? Ken voi tietää, mitä ihmisen sydämessä liikkuu, kun polttavat silmät tirkistelevät eteensä, kun vaaleat huulet vapisevat, kun poskista viimeinen veri katoo.
Eikä hänen vaimonsakaan, tuon Isebelin kohtalo, herätä meissä hituistakaan sääliä. Jos kellään, niin on Frans Albert Seynillä syy tällä haavaa huudahtaa: Sic transit gloria mundi siten katoo maallinen loisto!
Päivänä semmoisena iskee kalasääski meren suurimman lohen ja katoo kerta parahtaen syvyyteen. Päivänä semmoisena näkee ihminen näkyjä keskellä päivää, ja semmoisena syntyi merimiesten tarina suuresta merikäärmeestä, ulappain aaveesta.
Ja vallat katoo, sodat soi ja verta tulvaileepi, Ja kansat huutaa kostoa, mut Herra varjeleepi. Sä, ihmisraukka, näet vain, ett' aika läheneepi, Maailma jolloin katoaa, vaan Herra varjeleepi. Se autuas, ken itseään vähäiseks arveleepi Ja miettii aina riemuiten: kyll' Herra varjeleepi. Luonnon kirja 1886.
Suunnitelmani on ennen aikojaan hajonnut, ja se päämäärä, jota varten olen elänyt, katoo näkyvistäni.
Rauhallisessa paikassa ja tyvenellä oleskelee tämä hylje joukoissa monella tavalla pyörien vedessä. Kalaparven havaitessa sukeltavat kaikki äkisti ja nousevat ylös samassa paikassa. Mutta jos yksi heistä äkkää vaaran, syöksee hän metelillä veteen, joka on toisille merkkinä pikaisesti pakenemaan. Yhtä haavaa katoo koko joukko ja näkyy vasta kaukana siitä paikasta.
Moni kurja kerjää, kiertäin, Pyrkii, pyytää, samoo sieltäin, Hautaan hoippuu, hajoaa. Monen sielu, ruumis runtuu, Itkein elää, maahan murtuu, Hautaan hoippuu, hajoaa. Niinkö täällä ihmis-onni, Niinkö katoo, kuihtuu, kuolee, Hautaan hoippuu, hajoaa? Ei! Ken kyisen korven kulkee, Petoin keskelt' turvaan tunkee: Kunnialla kruunataan. Niin on maisen matkan laita.
Lentää kossallepäin, laskeutuu, keksi iskeytyy kovasti läjähtäen johonkin sitte ei sillalle näy mitään, kaikki katoo kossan taakse. Alaspäinjuoksua ... huutoa... Mutta hetkisen päästä alkavat
Päivän Sana
Muut Etsivät