Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025


"Noo, Hanna, tuollako surullisella lailla alotat uutta emäntätointasi? lausui isäntä. "'Ei, rakas isäntä, se ole suru yksin, kun minua tällä erällä liikuttaa. Kiitollisuuteni syvyyttä en voi mitata, vaan kun tunnen itseni tuiki ansiottomaksi kaikkeen siihen suureen rakkauteen, jolla minua niin runsaasti olette suosinut, niin tunnen suureen onneeni sekoitetuksi ansiottomuuteni katkeruuden.

Tämä saattaa kansan huonommaksi, ja sytyttää vihan ja katkeruuden sen sydämmessä, joka monta kertaa muuttuu väki-valtaisuudeksi, joka antaa korkeimmille säädyille syytä valittaa. Heidän pitäisi kuitenkin ensiksi parantaman itsensä, ennenkuin valittavat kansan huonoutta, sillä kaikki valo tulee ylhältä päin eikä päin vastoin, niinkuin näyttävät tahtovan.

Niin, eikö ollut syytä ihmetellä? ja kaikki muut niin tekiwätkin, mutta Tiitus oli waan tyytymättömän näköinen. "Eihän tuo lyönyt oikeaa tuntiakaan ... löi kymmentä ja kello ei ole wielä kahdeksan", sanoi hän. "Se on kumma, minkälaisessa wääryyden solmussa ja katkeruuden sapessa tuo mies on minun kelloani wastaan, ikäänkuin se olisi hänelle mitään pahaa tehnyt.

"Ne sitovat noudattajansa tarkkoihin lakeihin, poistavat katkeruuden kärsimyksistä, opettaessaan, että ankara isä lähettää meille vaivoja, jotka milloin esitellään kasvatuskeinoina, milloin rankaistuksina ankaroiden ja tarkkaan määrättyjen käskyjen rikkomisesta.

Mutta kaikki tämä ei ole ystävä Theodorilla katkeruuden ja vihan synnyttämää. Hänen mailmaavihaamisensa ei ole kolkkoa ja katkeraa, vaan suruista ja haikailevan säälivää. Kaikki olemme viheliäisiä raukkoja, näkyy hän sanovan, kun hän tarkastelee mailmaa ja esineitä, joita siinä löytyy.

Tänä silmänräpäyksenä unhotti lääkäri kaiken katkeruuden, mitä oli nykyisen hetken ja sen välillä, jolloin kuva oli elävä todellisuus; hän ei huomannut, miten kurjan kuihtuneeksi tuo hieno muoto oli tullut. Hän vain tunsi sanomatonta halua sulkea vaimonsa syliinsä, ja hän astui käsivarret auki Helenaa kohti.

Mutta toistasen paremman onnen toive karkoitti vähittäin katkeruuden mielestänsä ja mies tointui entiselleen. Hän oli melkein paikkakunnan ainoa talonpoika, joka piti valtiopäivä-lehteä, jota hän ahkerasti luki niin että melkein määrin tiesi menot, joita hän selitteli oman mielensä mukaan.

Ponnistaen viimeisiä voimiansa kohosi nainen, pyörrätti tuimasti silmiänsä, ja vielä kerran jännittäen kaiken sydämensä koko katkeruuden ojensi hän kätensä päänsä yli ja huusi kansalle: "Kuolemani tulkoon teidän päällenne!" Samassa vaipui hän kuolleena maahan, vielä kuolemassakin kiinteästi katsellen Manliota.

Mutta hän tunsi, että siinä piili pieni katkeruuden ota ja loukatun itserakkauden luoma epämääräinen haavoittamisen halu Signeä kohtaan, joka kerran jopa kaksikin kertaa oli hyljännyt hänen rakkautensa. Olihan se tuiki naurettavaa!

Betti täti ei vastannut mitään, hän vain katseli Liisaa tavattoman hellällä ja ilmeikkäällä katseella, ikäänkuin olisi hän tahtonut sanoa: Vihdoinkin olen, lapsi rukka, löytänyt onnettomuutesi perustuksen ja pääsyyn; voi, miten kauvas oletkin hairahtunut! Ja tuntui kuin olisi tuo katse alkanut liennyttää Liisan sydämmestä katkeruuden ja surun sinne kylmäämää jäätikköä.

Päivän Sana

vaadittaessa

Muut Etsivät