Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Muori nainen astui hiljalleen sisään ja asettui istumaan pöydän ääreen. Oliko hän Naomi Colebrook? Minä loin silmäyksen Ambroseen ja lu'in vastauksen hänen kasvoissaan. Vihdoinkin Naomi Colebrook! Kaunis tyttö, vieläpä hyväkin tyttö, sen verran kuin minä voin päättää muodosta.
Parooni loi vitkalleen katseensa everstiin, ja teeskennelty suru ja kärsimys kuvautuivat mestarillisesti hänen kasvoissaan; mutta yhä edelleen pysyi hän äänettömänä. "Te aiotte siis kuolla paatuneena konnana, keventämättä edes omaatuntoanne rikoksienne tunnustamisella!" huusi eversti kohottaen pistoolia paroonin otsan tasalle.
Mutta aamulla ei enää huomattu mitään levottomuutta hänen kasvoissaan. Tavallisella päättäväisyydellään astui hän upseeriensa joukkoon ja antoi käskynsä. Alvarado, Sandoval, Velasquez de Leon, Alonso de Avila ja Francisco de Lugo, viisi miestä, joiden urostöistä valloituksen aikakirjat kertovat, oli määrätty sotapäällikön persoonalliseksi seurueeksi.
"Ajat muuttuvat, ja minä pelkään, että joku päivä olen kauheassa todellisuuden tilassa. Minua kummastuttaa, ettet itse vielä ole siihen joutunut, Agnes". Agnes nauroi taas ja pudisti päätänsä. "Niin, minä tiedän, ettet ole!" lausuin minä, "sillä muutoin olisit kertonut sen minulle. Taikka ainakin" sillä minä näin hienon punan hänen kasvoissaan "olisit antanut minun havaita sen itsestäni.
Mutta ettekö sitten tiedä, että naisen ainoa ja oikea mies ja isäntä ei kärsi että hänen vaimonsa pitää muusta kodista kuin hänen rinnallaan". Tyttö astui sivulle, harmikas, katkera tunne kuvastui hänen vaaleissa kasvoissaan. "Minulle ei mies milloinkaan määrää mitä olen tekevä, mitä tekemättä jättävä.
"Tee mielesi mukaan, poikani", sanoi hän ja ojensi Svenille kätensä, hymyillen alakuloisesti. "Nyt ymmärrän, ett'en enää voi taistella sinua vastaan... Kulkekoon kohtalosi Jumalan nimessä määräänsä kohden!" Hän painoi alas päänsä, työnsi Svenin luotaan ja kääntyi pois, kasvoissaan ilme, joka sanoi hänen tahtovan olla yksin...
Hän sanoo, että hän on vuosikaudet etsinyt minua: niin vuosikaudet." Itkien notkistui Helena alaspäin ja suuteli imettäjän otsaa. Häntä värisytti, sillä tämä otsa oli kylmä ja kostea. Philo ei lausunut mitään, vaan katseli hartaasti äitiänsä, mutta hänen kasvoissaan kuvautui semmoinen murhe, joka näytti ennustavan jotakin muuta kuin iloa.
Olavi koetti etsiä hämmennystä hänen kasvoissaan, jotain pahan tuulen merkkiä siitä, että mies oli tullut kotiin, mutta hän näytti olevan niinkuin ei olisi mitään muutosta tapahtunut. Melkein oli hän kuin olisi ollut iloisempi ja vapaampi ja jotenkuten kuin turvallisempi. Tavallisesti hän ei ennen ollut koskaan kääntynyt miehensä puoleen ja jos sanoi jotain, sanoi hän sen syrjittäin.
Lily käänsi kasvonsa häneen päin, mutta hän ei säpsähtänyt eikä mikään muutos tapahtunut hänen kasvoissaan, jotka olivat miettiväisen näköiset joka oli hyvin harvinaista näissä muuten niin vilkkaissa ja elävissä kasvoissa. "Ei liian usein. Minä lupasin tulla niin usein kuin voin; ja, niinkuin jo ennen teille kerroin, en ole vielä milloinkaan lupausta rikkonut." Kenelm ei vastannut mitään.
Nuorukainen nosti päätänsä ja loi epätoivoisen katseen pappiin; näkyi selvästi, että, jos hän tällä hetkellä olisi saanut kuoleman kolauksen, niin se ei olisi häneen niin koskenut kuin nämä harvat sanat, jotka tuntuivat niin lohduttavilta ja lempeiltä, mutta tunkivat kuin tulenliekit hänen sydämmeensä. "Voiko tätä tyhjäksi tehdä?" kysyi joka piirre hänen kasvoissaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät