Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025


Joita tämä kansa, orjuudesta Kulkiessa koki, koska aallot Kuohuvaiset nieli ratsujoukot Faraonin, mutta sinun kansas Kastumatta kulki aallon halki, Koska torven pimeydess' itse Tulipatsahana liehuvaisna Kirkkautes johtajaksi annoit, Taikka päivin, pilvivaunuiss' ollen.

Meitä ei oikein haluttanut kastella itseämme, haimme siis mistä olisi helpompi päästä ylitse kastumatta, kuivin jaloin, joka pimeässä oli jotenkin vaikeata. Viimein löysimme sentään semmoisen paikan erään myllyn luona, mutta tässä oli kiivettävä ensin aidan ylitse joen varrella olevan myllärin pihaan.

Ajoi Väinölän ahoja, Kalevalan kankahia: hepo juoksi, matka joutui, koti jääpi, tie lyheni. Jo ajoi meren selälle, ulapalle aukealle kapioisen kastumatta, vuohisen vajoumatta. Olipa nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen. Piti viikoista vihoa, ylen kauaista kaetta kera vanhan Väinämöisen, päälle laulajan ikuisen.

Se käy päinsä kiusaamalla ihmisiä "syntiin" josta Jumala rankaisee ikuisella helvetin tulella. Siihen täyttää hän kaiken tarmonsa ja se onkin monipuolinen toimi tuo kiusaaminen. Elää maailmassa syntiä tekemättä, on yhtä mahdotonta, kun hypätä mereen ja jäädä kastumatta, uskonnollisen katsantokannan mukaan. Sen tietää piru, eikä hän jätä pienintäkään kiusaamistilaisuutta käyttämättä.

Leipä on petäjässä ja muu ruoka järvessä ja metsässä, ja 'liha ei tule linnun pyytämättä, kala jalan kastumatta', on vanha sananlasku." Tässä muorin puheessa luuli Tapani kuulevansa jotakin sellaista, että Tapanin pitäisi hyvästi palkita ukon vaivat, jonkatähden hän kysyi: "Mutta paljonkohan minä osaisin maksaa sille tästä vaivasta?" "Ei se ota rahaa.

"Viel' oli pikkuista vajalla, rauta raukka tarpehessa: eipä kiehu rauan kieli, ei sukeu suu teräksen, rauta ei kasva karkeaksi ilman veessä kastumatta. "Siitä seppo Ilmarinen itse tuota arvelevi. Laati pikkuisen poroa, lipeäistä liuotteli teräksenteko-mujuiksi, rauankarkaisu-vesiksi.

Ilma oli kamalan kuuma, ja ihmiseen tuli sellainen raskas, ahdistavainen tunne, joka Etelä-Afrikassa ukkois-myrskyn tuloa ennustaa. Illempana taivaankansi äkkiä kävi paksuun pilveen, ja näimme selvään, että jos läpimärjiksi kastumatta mielimme suojaan päästä, niin täytyi meidän antaa mennä parempaa vauhtia, kuin tähän asti.

"Teidän taitavuutenne, Opas, tunnustavat kaikki sekä lähellä että kaukana, mutta pyssy tarvitsee lataamisen aikaa; ette myöskään ole maalla sopivan suojan varjossa. Ettekö voisi tulla tälle puolelle pyssyn kastumatta, jos teillä olis meidän ruuhemme?" "Osaako kotka lentää, Jasper?" vastasi Opas nauraen tavallista hiljaista nauruaan, ja katsoi samassa taaksensa.

Hän oli ollut syntymäkylässäni ruotilaisena kaiken aikaa, minkä me olimme olleet sieltä poissa. Nyt pitkästä kotvasta kyläili poikansa kotona. Eräänä päivänä hän alkoi tuumailla, että »ruvetaanpas me kaimakset lintuja pyytämään. Niinhän sanotaan, että ei tule liha linnun pyytämättä, kala jalan kastumatta.» »Ei ole teissä linnunpyytäjää», sanoi isäni. »Meidän lintumaat ovat siksi kaukana

Läksin palja paimenehen, Leino lehmien ajohon, Kurja karjan katselohon; Ajoin lehmät suota myöten, Lampahat palomäkeä, Vuonat vuoren kukkuloa, Mie kiero kivi kiveltä, Palja paasi paaterelta, Haikia havu havulta, Sukan mustan mustumatta, Kengän kannan kastumatta.

Päivän Sana

oppineidenkaan

Muut Etsivät