United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toivoin että kaikki ihmiset, jotka kohtasimme, voisivat iloita kanssani niinkuin Kor, joka näytti iloisemmalta kuin milloinkaan ennen. Koko kaupunki oli minusta muuttunut; ei löytynyt enää niin paljon huolta, vaivaa ja köyhyyttä; kartanot näyttivät suuremmilta himmeässä valossa, ja varjot peittivät katujen saastaisuuden.
Kuitenkin on hän määrännyt, että kukin, joka suojelee ja kätkee luonansa ruotsalaista sotamiestä taikka ketään maasta paennutta aatelista, hänen omaisuutensa hävitetään ja hän itse viedään vaimoinensa lapsinensa Siperiaan. Paenneitten aatelisten kartanot jätetään turmion omiksi.
MARKUS. Nyt, Mauno, elä rauhassa, peri Viitala ja yhdistä rakkaasti molemmat kartanot. Minusta pääset nyt. MAUNO. Markus, Markus! Hän riivauu. YRJ
Kaupungeissa kartanot nimitetään ihmisten mukaan, ja kaikki kadut ja rakennukset ovat jaetut osiin, joista jokaisesta joku sanoo: 'se on minun. Mutta täällä on ilmeisesti kaikki ainoastaan Jumalan, kaikki on jakamatonta, kaikille yhteistä. Täällä on vaan yksi pöytä, ja se on Hänen; kaikki luontokappaleet elävät, niinkuin vapaat ruoka-vieraat, Hänen anteliaisuudestaan."
KULLERVO. Siksi Untamon kukistan Majoinensa, mantuinensa, Hävitän sukuni syöjän. ARMI. Kun eläimen pienimmänkin Tapat, sit' elä kiduta. Ihmistä enemmin sääli. KULLERVO. Säälisinkö säälitöntä? KALERVO. Nainen ei sotaa älyä. Säälikö sukuas' Unto, Kun hävitti viljat, karjat, Naiset, lapsetkin tuhosi, Kartanot poroksi poltti? Tee kuin on setäsi tehnyt!
Heillä on kullakin 30-40 hevosta sekä suuret, hyvinrakennetut kartanot. Melkein koko ajan mitä me siirtolassa olimme, olivat he meidän seurassamme. Kirkonisäntä seurasi meitä kaikkialla, vieläpä pari penikulmaa kotimatkallakin. Ne kaksi viikkoa mitä täällä viivyimme, kuluivat yhtä hupaisesti kansalta kuin meiltäkin.
Ahkeruus ja työ ja toimi rikkautta luo, Kartanot ja kaupungit se nostattaa, Kansakunnan karttua se mahtavaksi suo, Rauhantöitä, rauhanpojat, suojelkaa! Vapaina työ, voima, henki uhriks' yhteiskunnallen Antakaamme lailla jaloin isien! Päivä taikka yö, Lepo taikka työ, Valmis ollos vasten tulta taistelemaan! Leijumme, sun ympärilläs into liekitsee, Into nuori, valmis vaarat voittamaan.
Kartanot ylvät vain, monikarvat, maalatut, uhkeet, Ikkunarikkaat näin; rivilöinä ne pitkinä seisoi, Joiden keskite tiet kävi risteillen satamäärin. Teilläpä pauhasi ään' kuni ukkosten tahi myrskyin, Vankkurit entelivät hopeoitut, kartanomaiset, Sälköin kapsasivat kaviot, rytäytteli rattaat, Ruoskat roiski, ja huus ajajat, jymis ilma ja mantu, Ruudut ruskasivat, sekä seinät kaikk' kajahuivat.
Ei leimua meille ne liedet maan, ei vilku ne ikkunan valot, meille tuikkivat taivahan tähdet vaan ja pilkkuvat pilvien talot, ja kuun polut vain yli kunnahain oi, kauniit on kartanot laulajain! Olen kyllin jo lyönyt mä leikkiä. Niin pitkä on taival mulla. Mun täytyvi kärsiä, taistella. Oi, suothan mun kotihin tulla! Siis hyvästi jää! Yö yllättää. Taas yksin-hiihtäjä hiihtämään!»
Itse oli hän rivakka ja sotaisa mies, vaan se, jota hän tavoitti, veltto, sotaan kykenemätön, tyynimielinen, vääryyttä kärsiväksi sopiva, pikemmin pelkuri kuin pelättävä. Siis hyökkää hän yht'äkkiä suurella sotajoukolla tämän maahan, anastaa paljon ihmisiä ynnä karjaa ja muuta saalista, sytyttää kartanot ja käypi hevoisväkineen vihollisen tavoin monet paikat.