Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Toinen akkunan verho oli vähän sivulle lykätty ja antoi hänen hiukan katsoa salaperäiseen kulmahuoneesen ja kun nyt yhä pimenevässä metsässä oli niin hiljaista, ikäänkuin kaiken millä henki oli, kärsimätön helle olisi uuvuttanut, oli hän selvästi suljettujen akkunoiden takaa kuullut miehen äänen mutinan.
"Kenpä tuollaisen mitättömän naarmun tähden haluaa tuhlata ainoatakaan sanaa... Jospa todellakin saattaisin kärsivällisyyteni siihen, että antaisin teidän täyttää tahtonne, ensi hetkellä kuitenkin repisin siteen, sillä minä olen liian kärsimätön". "Olkaa nyt niin hyvä", keskeytti tyttö hänet lempeästi pyytäen. Näillä sanoilla ja tällä äänellä oli häneen loihtiva vaikutus.
"Mitä vielä, olen ollut itsekäs, kärsimätön ja vaativa ja olen semmoinen vieläkin: Miksikä puhut noin hennosti, kuuluu aivan siltä kuin sanoisit jäähyväiset." Juho kulki edestakaisin kuusistossa; ajatuksissaan hän jo puuhaili valmistaakseen Rantamäellä kaikki nuoren rouvan vastaan-ottoa varten. "Silloin pitää lippujen liehuman ja kukkia levitettämän.
Kärsimätön kaiho hälveni ikuisen kärsivällisyyden läheisyydessä. Täällä oli tuhat vuotta kuin yksi päivä, ja yksi päivä kuin tuhat vuotta. Hetki lyhyt, mutta ihana!
"Kun Vitiges ja Hildebad", jatkoi Teja, "kulkivat suoraa tietä vakavin askelin, tahtoi kärsimätön into kuljettaa meidät molemmat siivillä ilmojen kautta. "Ja sen vuoksi, että me kuulumme yhteen, katkeroitti minua se, että sinä näytit aurinkoisessa onnessasi luulevan: tuo, joka ei osaa nauraa, on sairaalloinen mielipuoli. "Oi, kuninkaani ja ystäväni!
Ja kun entisaikojen katkera, kärsimätön kaipaus on asettunut, rupeaa hän viihtymään, osaten hänelle ominaisella tavalla mukautua olosuhteisiin, paremmin kuin olisi voinut odottaakaan, myös tässä henkisessä köyhyydessä.
Oven ulkopuolelta kuului kärsimätön ja harmistunut huudahdus; joukko teki tilaa, ja jonkun ystävällisen käden opastamana sokea tyttö astui sisään ja lankesi Glaukuksen jalkoihin. »Minäkö siis olen sinut pelastanut?» hän sopersi. »Salli minun nyt kuolla!» »Nydia, lapseni suojelijani!» »Oh, salli minun tuntea koskentaasi hengitystäsi! Niin, sinä elät! Emme tulleet liian myöhään.
"Katsokaas", sanoi neito hymyillen, "alussa tahdoitte vain pari sanaa vaihtaa ja nyt ... nyt, mutta minä en tahdo kieltää, ehkä tulemme jälleen kohtaamaan toisemme." "Minä tulen huomenna jälleen tänne", sanoin minä. "Oi, sallikaa minulle, minä pyydän jo..." "Te olette kärsimätön, johan te teette vaatimuksen." "Kuulkaapas minua", keskeytin minä häntä.
Kuinka voin moittia häntä siitä, että omaa etuansa katsoi? Hän, näet, ei koskaan ollut oppinut, että Jumala hänestä huolta pitää. Menin holhouskartanoon Fedelle kertomaan tätä odottamatonta kohtausta. Tämäkin pieni koti, joka ennen aina näytti niin valoisalta ja hauskalta, oli nyt pimeä ja kolkko. Rouva Moes oli kärsimätön ja äreä.
Metsänvartija oli yllä kerrotun tapauksen jälkeen kovin äreä ja kärsimätön tytärtänsä kohtaan, mutta kun hän oikein asian perille pääsi, löi hän kätensä yhteen ja sanoi: "Kiitos olkoon Jumalalle, joka varjeli tyttäreni onnettomuudesta!" ja äiti ylisteli Leenaa pilviin asti. Mutta iloisin kaikista oli Leena itse. Hän oli häväistyksestä suojellut ihmisen, ja se iloitti hänen sydäntänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät