Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
»Ei, tietysti ei tule kysymykseenkään kutsua heitä tämän jälkeen! Menen takaisin konttoriin ja koetan saada heidät lähtemään.» »Mutta kuulehan, Alette» hän sanoi kelloa katsoen. »Kello käy jo yhdeksättä, niin että olisi minusta jo illallisen aika.» »Tiedäthän, mikä tässä on viivyttänyt, mutta kohta se on valmista, ystäväni elä nyt vain ole kärsimätön!»
Joutuivat siitä vihdoinkin sanotut äidin nimipäivät. Isä poltteli piippuansa ja äiti laati hänen kuullen luetteloa niistä, ketä olisi kutsuttava. Hän alkoi: "No papista ja näistä muista paremmaisista nyt ei ole puhettakaan ... ne kutsutaan... Mutta miten on sitte tämän kauppias Surakan kanssa." Hän odotti vastausta. Minä olin kärsimätön Ikosen joukon puolesta, peläten että sitä ei kutsuttaisi.
Pohjalaisen vilkas, levoton, toimellinen ja kärsimätön luonto näkyi sellaisissa tiloissa jo lapsissakin. Jo kello kolmen neljän aikoina aamulla olivat lapset puhtaina juhla-puvussansa liikkeellä. Sitte kiiruhtivat saatuaan juuston leipää tai vähän rahaa taskuunsa ulos koulua kohden. Ilosta ja pakkasesta väristen juoksivat he koulu-huoneen ympäri kello viiteen asti, jolloin ovet avattiin.
Eihän sinulla niitä olekaan! Kuinka minä niitä nyt käteeni? Minkä tähden et ... järvellä tuulee niin kylmästi avonaiseen hihaan ... vaan ehkä sinä oletkin salongissa ... olekin vaan salongissa, Antti! Kyllä, kyllä! Miksi sinä, Antti, olet niin kärsimätön? sanoi äiti vähän loukkaantuneena.
Sitä mukaa kuin joku vangituista kalvaa sisäpuolelta vankityrmänsä portteja ohuemmiksi, peittävät vartiattaret ne ulkopuolelta uudella vahakerroksella, ja kärsimätön vanki ponnistelee itsepäisesti työssään, aavistamatta että se kalvaa lumottua muuria, joka yhä syntyy uudelleen raunioistaan.
Hän tunsi vieläkin vaunujen heilahtelua, ja pyöräin jyrinä soi yhä hänen korvissaan. Hän asettausi ensin aivan liikkumattomaksi, toivoen lopultakin vaipuvansa uneen. Mutta hänen kärsimätön odottelunsa sai koko hänen ruumiinsa kiihdyksiin. Hänen jalkojaan nyki, ja häneen tuli kuumetta.
Hänellä oli pöydällään pieni hopeainen soittokello, ja sitä minun tuli totella, vaikka olisin ollut missä toimessa hyvänsä. Kun ei ole tottunut sellaiseen kutsumiseen, järisyttää se hermoja, ainakin se minuun teki sellaisen vaikutuksen. Hän soittikin niin kiivaasti ja käskevästi; tuossa soitossa ilmaantui oikein kärsimätön ja ärtynyt mieliala.
Ollen hallituksen nöyrä renki muistettiin häntä usein palveluksistansa toimikuntia asettaissa. Tämä oli sulonen voide kunnianhimollensa, joka usein pääsi näkyviin. Rikasten sukulaistensa kera oli käytöksensä kotipaikalla kärsimätön. Hän vaati vertaisiltansa täydellistä alamaisuutta ja muistutti joka tilassa oman itsensä olevan sen kultasen vasikan, jota tulisi kumartaa.
Enhän toki, vaikka kaikki teille antaisi eikä minulle mitään jättäisi. Sinulla on hyvät haltijat, sinua kuulevat, sinulle antavat, mitä tahdot, aina karjasi menestyy, aina Ilpo hyvät kaupat tekee. Tuoss' on minun puuni, karsimaton vielä. Sen karsivat, kun kerran kuolen. Ja uhrinsa uhraavat. Kukapa minulle... Jo toki kaikki sinulle, kaikkien taikain tekijälle.
"Hän on kärsimätön", hymyili pieni suu. "No, laske hänet sisään." Hän heittäytyi pitkälleen sohvalle vetäen purppurasilkkisen peitteen päälleen, mutta jättäen kauniiden jalkojen hienot terät näkyviin. Galatea veti salvan pääoven eteen, josta hän itse oli tullut sisään ja meni sitten vinoon kamarin yli siihen nurkkaan, jossa oli suunnattoman suuri, vaskinen Justinianuksen kuvapatsas.
Päivän Sana
Muut Etsivät