Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Seisoen ikkunassa huusin minä keskellä veden pauhinata: "Ilkiö! minä olen rakastanut sinua, sinun oli ensirakkauteni, ja nyt varastat sinä minua, sinä saatat minun huoneeni häilymään ja ryöstät minulta karjani. Oi kirottu, kirottu!... Sinä olet antanut minulle Babetin, sinä olet hiljaa juossut minun niittyjeni välissä.
"Mutta varmimmin kai etsijättären sydän löytäisi hänet, jos uskaltaisin jättää karjani ja lähteä hänen jälkeensä kaukaiseen, päivänpaisteiseen maahan. "Mitäpä minä siellä? "Mitäpä paimentyttö tekisi sodan miesten, hovin viisaiden naisten parissa? "Näenhän taas hänet. "Yhtä varmasti kuin näen auringon, joka juuri katosi tuon vuoren taa. "Sen näkee taas huomenna. "Mutta sittenkin!
Kutsua ei omaksensa hän voi kuin viitan ja sauvan, ei kotiliettä häll' oo, vierellä armasta ei. Yksin hän kulkee ja kulkee ja yksin kuolohon nukkuu. Juonut, onneton, mies, Muusain hän kaivosta on! Paimen, ken ohi kumpuni käyt minäkin kävin kerta, niinkuin nyt sinä käyt, kentillä Arkadian, mullekin tyttöni mun teki vuoteen laakerilehtoon illoin ja unhottamaan karjani viekoitti mun.
Kun Inka oli kertomuksensa lopettanut, muodosti Wilppu näkönsä hywin juhlalliseksi, nousi seisoalleen ja sanoi ruhmolla istuwalle Pentille: "Tule peremmäksi, sinä uljas nuorukainen! Jalosti olet sinä kylwänyt, mutta jalosti sinä myös saat niittää. Sinä olet pelastanut karjani, ja tyttärelläni, ainoalla lapsellani, olet sinä ollut turwana ja apuna; se ei ole palkitsematta jääwä.
Miehet vain nauroivat Kaisan kiivaudelle ja pilkallisesti käskivät hänen menemään "äystäämään" Harjulan isännälle itselleen, se ehkä pelkäisi "eukkojen toria", mutta heidän täytyi tehdä työtä käskettyä ja syyttömiähän he siihen olivat. "Mutta mistäs kautta minä sitte karjani kuletan?" tiuski Kaisa. "Luultavasti ympäri järven eli minusta nähden vaikka venheellä", vastasi muuan vintiö miehistä.
ILMARINEN: Olin miekin miesi ennen, pantu karjan paimeneksi, minä karjani kadotin, heitin suohon hellikkini. Oli minulle annettuna aarre kultainen kätehen, pivo pieni päärlylöitä, toinen helmiä hyviä: näin mä linnun lentäväksi, aukaisin käteni auki, tuota taivaalta tavotin, helkähti kädestä helmet, pärskähti koreat päärlyt.
Hoi la la laa lilu laa laa laa. Metsässä orpokin riemuita saa! Hoi, hoi, karjani metsään! Hoi la la laa lilu laa laa laa. Linnut ne vapaina laulella saa! Voi, voi, äitini luokse Läksisin vain! Lilu laa laa laa. Häntä en mailmassa nähdä saa. Hoi, hoi, lammelle karja! Mustike hoi! Jo nyt menkää vaan! Rannalla kukkia poimia saan. Hei, hei! Puolat ne hohtaa Metsässä jo. Lilu laa laa laa.
Muutaman kuukauden hyötyisä vaihtokauppa korvaisi ryöstetyn karjani, ja Durban'issa saatoin ostaa uuden huoneen. Asia oli harmillinen eikä mitään muuta. Mutta kuka voisi antaa minulle takaisin kunnon Pieter Dirksen'in, jota olin isänäni oppinut kunnioittamaan? Mikä raha voisi henkiin herättää lempeän Vroun ja hänen ruusuposkiset tyttärensä?
Päivän Sana
Muut Etsivät