Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Eloa katsoin uudinten vain takaa, valossa lampun yksin runoilin; kamarilauluni nyt lopetin; auringon paahteessa maa eessäin makaa; oon muuttunut, mua kutsuu kevään vapaus, sytyttää lauluun toiminta ja tapaus. Ma vähät huolin, kuinka runoilet; mut anoppini uutimia et tään koommin enää kappaleiksi leikkaa.
Kas, nyt tuolla näen Herran vuoren Horebin, sen tuimat lumihuiput, Joilla pilvessä ja tulenliekin Patsahassa Herra puhutteli Häntä, pimeyskin tulta iski, Pimeäksi sydän-päivä muuttui, Koska Herran kunniasta taivas Täytettiin ja järähteli vuori, Järähteli, huokaeli tanner, Salamoitsi paksu, synkkä ilma, Pimeys niin synkkä, josta loiste Polttavainen, kirkkaus ja liekki Leimahdellen, pilvenhulpioita Punahohtehessa, kulta vyöllä, Mustan, ammottavan, äärettömän Kuilun syvänteestä välähdellen, Huuhtoeli; vuori, vavahdellen Perustuksiansa myöten, halkes, Kallio, kuin lasipallot, lensi Kappaleiksi; mutta ääni Herran Jylisten ja pauhaten, kuin koski.
Sitten Louhi itse sotajoukkoineen ajaa Kalevalan sankareita takaa; merellä nousee tuima taistelu, jossa Louhi voitetaan; mutta Sampo menee kappaleiksi ja sen muruja vierii "alle vienojen vesien Ahtolaisten aartehiksi". Toisia muruja tuuli toi Suomen rannoille, joista on "alku onnen ainiaisen Suomen suurille tiloille". Mutta Louhi ei saanut muuta kuin Sammon kirjakannen; "siit' on polo Pohjolassa, elo leivätöin Lapissa".
Petrus Valdo ystävänsä Kanssa istuu tässä nyt, Totuudelle elämänsä Uhrata on päättänyt; Kansa luokse Jumalansa Saatettava näät on nyt. Rhône'n virta rantojansa Hurjamielin hiihtelee, Velloo Ahti aaltojansa, Myrsky raivoo, ruhtelee, Pirstoo purret kappaleiksi, Mastot maalle viskelee.
Sen jälkeen haiseva, pimeä laakso, jossa kuuluu kiljunaa, sitte jalan levyinen silta, jonka päässä suuri peto, joka nieleksii mahtavien rikkaiden sieluja, joita mahtuu miljoonittain sen vatsaan. Eräästä sulaton tapaisesta laitoksesta syöksyy tulta. Ovilla seisovat perkeleet, teräaseet käsissään ja hakkaavat sielut kappaleiksi ja heittävät tuleen.
Jos hän olisi voinut siepata sen sieltä taskuunsa, repiä tuhansiksi kappaleiksi, tai rutistaa sen kokoon yhdeksi myssäkäksi! Mutta hän ei voinut täytyi antaa sen olla aloillaan, kaikkien silmätikkuna. Emäntä tuli hänen luokseen. Istui tuolille sohvan päähän. Täällä on ollut hyvin hiljaista nyt joulun aikana teistä se varmaan on tuntunut oudolta, te kun olette tottunut suuren kaupungin elämään.
Asian todellinen laita oli kuitenkin se, että hänen jääkylmät tai harmaan terävät silmänsä lakkaamatta tuijottivat minuun, aivan kuin niiden katse olisi tunkeutunut ihan lävitseni jaoitellen minut kappaleiksi kuin apelsiinin, lopuksi kaivaen esiin Susannan ja minun välisen salaisuudenkin.
Olen häntä etsinyt lakastuneista lehdistä, kuolleista madoista ja mustista kirjaimista. Olen kaivellut kukkasia, vaan ei Jumalata niissäkään ollut. Olen lohkonut kiviä, mutta turhaan. Olen leikannut kappaleiksi kuolleen leivosen, nähdäkseni, mitä se lauloi, ja olisiko jotakin Jumalasta ollut sen kielellä, vaan ei siellä näkynyt mitään.
"Mutta en uskalla hänelle sanoa, että se miellyttää minua, sillä sitten häntä ei voisi enää mikään pidättää. Kolmen päivän kuluessa hän olisi kappaleiksi hakattuna. "Minä päin vastoin hillitsen häntä. Hän sanoo minua järjekseen. "Ja järkevyyteni miellyttää häntä, koska hän tietää, ettei se ole heikkoutta.
Tuhannet kerrat seliteltiin lapsen vaatteet, kaulaketjut ja muotokuva, mutta ei kukaan ollut nähnyt niistä, ja kuitenkaan ei voitu muuten luulla, kuin että kotkan täytyi ne kapineet jättää sille paikalle, missä saaliinsa hakkasi kappaleiksi, ja siellä piti myös löytymään lapsen luuranko.
Päivän Sana
Muut Etsivät