Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Toiset pienemmät kannukset säestivät keveämmällä kuminalla ja nopeampaan tahtiin, odottaessaan ison kannuksen ääntä, joka tuli aina vähän pitemmän väliajan kuluttua. Vähitellen tiheni ison kannuksenkin tahti, ja sitä mukaa pyrkivät pienet perässä.
Fredrik istui ikkunassa, synkkiin mietteihin vaipuneena, katsoa tuijottaen ulos, sillä yleinen innostus oli herättänyt hänenkin nuoruuden innostuksesta sykkivässä rinnassaan palavan halua lähteä pyhään maahan, ansaitsemaan ristin puolesta sotijana ritarin kannukset sekä kunniaa ja mainetta.
Mutta", lisäsi hän muuttuen ivalliseksi jälleen, "mitäpä tässä puhun asioista, joihin et kuitenkaan ole taipuvainen? Voi siis hyvin, kuuliainen poika; viikon perästä lähden Regensburgiin; mutta sinä olet surullinen vielä viikon päivät ja sitte suostut välttämättömään kohtaloosi ja nait! Ha, ha, ha!" Lausuessaan viimeisiä sanojaan astui Hanno, kannukset kilisten, ovea kohti.
»Näen täällä jonkun», huusi hän, »joka näyttää vetäytyvän pois tätä kunniavelvollisuutta täyttämästä.» Kannukset kilisten hän astui vieraan pöydän luo. »Herra», tiuskaisi hän hänelle. »Ettekö tahdo juoda Preussin kunniaksi?» Vieras kääntyi puoleksi syrjään sanoen: »Tahdon olla rauhassa.» »Mitä, herra? Te kannatte nostoväen kunniamerkkiä lakissanne ja kieltäydytte »
"Kyllä mar', minäkin hänet näen", sanoi lakintekijä, jonka mielestä tässä oli tarjona aika hyvä tilaisuus saada urhonmainetta. "Kannukset hevosen kupeisin, iloinen seppä, ja mennäänpä me, sinä ja minä, tuota velikultaa vähän tutkimaan ja hutkimaan".
Nyt oli hänen oma Hinkkinsä ties millä merillä, mutta Kustaavan Hannesta odotteli junkkarikoulu, sapelit ja kilisevät kannukset. Minä myös! ajatteli Frans. Ainakin toinen pojistani, se rotevampi, menköön kaartiin. Jos Kustaavan poika kelpaa junkkarikouluun, niin miksei minunkin.
Vein mä rikkani pihalle, Kannoin ulos usta myöten, Pihalle vajoa myöten, Pellolle perimmäiselle, Kaijimmalle pientarelle. Seisattelime rikoilla, Kääntelime, kuuntelime, Kuulin kummat kuusialta, Imehet yheksiältä: Sika sillalla makasi, Porsas tiellä poikki puolin, Kahet kannukset jalassa, Oksat kullan kummassaki.
Niistä syttyi sydänjuuri, puhe nosti miesten mieltä, vaikkei sorea ja suuri, Munterin vain omaa kieltä; kunniamme julki tuomaan, soturille muiston suomaan sana riitti sattuvainen; lausui »Olit suomalainen!» Hän portailla seisoi, lakki oli kuosia sotilaan, oli kannukset, ratsastakki; hän aikoi ratsastamaan.
"Jos minä kerran lyön sinua kasvoihin, niin et sinä enää koskaan nouse." Calpurnius hätkähti pelästyneenä taaksepäin. Mutta Vitiges iski kannukset ratsunsa kylkiin ja ajoi ylpeästi tiehensä. Prefekti Cethegus makasi Roomassa työhuoneessaan ojennellen mielihyvästä jäseniään vuoteen pehmeillä patjoilla. Hän oli hyvällä tuulella.
"Tuollapa on Elina roua, Tuolla taivahan talossa, Ylisessä ymmärkissä, Jalan juuressa Jumalan, Kuuen kynttilän e'essä, Kultakirjanen käessä, Pikku poikanen sylissä, Uolevi oven e'essä. Tieän myöski Klaus Kurjen " Kussast' onpi Klaus Kurki?" "Tuoll' on, tuolla Klaus Kurki, Alaisessa helvetissä, Kannukset vähän näkyvät, Jalat alta kiilustavat.
Päivän Sana
Muut Etsivät