Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Jumalan tähden, herra kreivi, ettehän vaan ole sairas? kysyi hän surullisena. Ei, rakas ystävä, vastasi kreivi, ei sairas, vaan hämmästynyt ja täynnä kammoa pohjattoman pahuuden yli, minkä olen serkkuni synkässä sydämmessä huomannut. Stein, epäluulosi kreivi Albinia vastaan oli oikea.
Jotain käsittämätöntä kammoa ja inhoa tunsi hän alati tehtailijan parhaimpiakin pyrinnöitä ja toimia wastaan, waikkei hän woinut selwää tehdä itselleen eikä muille, minkätähden se niin oli. Yleisen kunnioituksen wuoksi salasi hän ajatuksensa kaikilta muilta ihmisiltä, paitsi minulta. Minä suutuin ja kummaksuin kowasti, kuullessani ensikerran noita arweluita, ja pidin ne suorastaan wäärinä.
Tallin edessä katsahti lyhtynsä valolla Juken kumaltelevaa nahkapeitteistä rekeä ja tunsi kammon siihen. Jos viisi hirtehisen raatoa olisi ollut siinä, niin ei vapisuttavampaa kammoa olisi tuntenut kuin siihen rekeen sinä talviyönä. Huokauksien seasta kuului sanat: »Kun kurja annoin liiaksi vettä, onneton annoin liiaksi vettä. Olisin jollakin lyönyt, että olisi heittänyt juomasta.
Washingtonin kunniaraha loisti hänen rinnassansa, ja Elisabeth tiesi aivan hyvin, että hän ainoastaan suurissa juhlatiloissa kantoi tätä kunnianmerkkiä. Mutta vanhan päällikön koko ulkomuoto oli tavallista enemmän koristettu ja muutamissa suhteissa kammoa herättävä. Pitkä, musta tukka oli koottu päälaelle eikä, niinkuin tavallisesti, peittänyt hänen korkeata otsaansa ja ankaran teräviä silmiään.
Ainakin paljon suuremmalla syyllä, kuin sellaisen itserakkaan ja kunnianhimoisen nykypäivien ihmisen, joka ei ole mitään keksinyt. Blaise Pascal oli myös tullut siihen johtopäätökseen, ettei luonnossa ollut olemassa Aristoteleen olettamaa tyhjyyden kammoa. Tyhjyys ei näyttänyt hänestä mahdottomalta.
Kammo näet on luonnoltaan sellainen, että se saattaa sielun kuvittelemaan äkillistä ja aavistamatonta kuolemaa. Vaikka siis välistä ainoastaan madon kosketteleminen, värisevän lehden kahina tai sen varjo herättää kammoa, tunnemme aluksi yhtä suurta mielenkiihotusta, kuin jos havaitsisimme selvän kuolemanvaaran edessämme.
Täytyikö sen niin päättyä! Sen, mikä alkoi molemminpuolisella vastarakkaudella. Minä en alussa tuntenut vastarakkautta. Mitä sinä tunsit kaikkein ensiksi minua kohtaan? Kammoa. Sen ymmärrän. Vaan miten sinut sittekin voitin? Sinä olit niin hurmaavan kaunis. Silläkö yksinään? Sano suoraan, Alfred. Silläkö vain? Ei yksistään sillä; vaan siinä oli sivussa muutakin. Minäpä aavistan mitä siinä oli!
Sen vuoksi karttaa, kammoa Vähääkin viinaa saapi, Kun, jos ei sitä karteta, Se järjen sammuttaapi. Ja siksi kaikki viekkahat Tapana pitää, että He ryypyn sille kaatavat, Jot' aikovat he pettää. Siit' onkin tullut tapa tää, Ett' kaikki viinaa tarjoo; Vaan viinalla, mi myrkyttää, On vieraanvaran varjo.
Minä karkasin, selvästi sanoen, elikkä, niinkuin sanat jalossa sotakielessä kuuluvat: minä rantsioneerasin itseni. On näet sotakielessäkin löydetty sanoja, joihin saattaa kätkeä synnin ja häpeän, vaikk'ei sota muutoin niitä lainkaan kammoa: retrogradi-liike on samaa kuin pakoon pötkiminen; rekvisitioni on samaa kuin väkivallalla ottaminen.
Ei nuoruus ole miehuuteni surma Ei urhotöille vanhat virkoa. Oi lapseni, oi armas Anttiseni! Tahdotko surman suuhun rynnätä? Vaan säästä, säästä itseäs ja meitä, Tok vältä vaarat, kestä kiusaukset Ja onnettomuus estä oviltamme. Pois elämästäni pelkojen peikot, Teitä en kammoa, en vapise! Teitä pelätköhön horjuvat, heikot, Elämän vaivoja en pakene.
Päivän Sana
Muut Etsivät